Herrasmiehet
Tss heiluu Helsinki: hupaisa pikkukaupunki
Ky tynn turhaa tohinaa, paisuen, turvoten, horjuen
Se huohottaen opettaa: ei hetke hukkaan heitt saa!
Kapitalistin kuvastin kertoo sen: Suurin on kaunehin.
Siis paisu ja tulosta tee, niin ett jrki sumenee
Ei suurin ano armoa, vaan korkeintaan kuollessaankin muistuttaa:
Minminminminminminmin
Minminminminminminmin
Minminminminminminmin
Mutta mit j, mit j meilt jlkeemme? Kasa lihavia luurankoja.
Korkeimman kummun koonnut on voittaja
Niinkuin koirat Pavlovin me kymme suorin rintamin
Pin palkintoja makeita: historia mainen, katoava kunnia
Annamme oman aikamme materialle kaikkemme
Ja lapset tulkoot jlkeemme, he tietvt sen, miss on arvo ihmisen
(Toista:)
Minminminminminminmin
Minminminminminminmin
Minminminminminminmin
Mit siit j, lihavia luurankoja
Korkeimman kummun koonnut on voittaja.
Mit j meilt jlkeemme, kasa lihavia luurankoja
Korkeimman kummun koonnut on voittaja.
Julistaa nimen hiljainen hautausmaa!
song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Related quotes
Maa Alla Horjuu
Kylm y.
On meilt shkt poikki jlleen.
Kiroilet,
ja laulaa laskuhaitarit
kun muut parit
ravintolain iloissa illastaa.
Se hieman vituttaa.
Vaan vaikka maa alla horjuu,
niin rakkaus kuole ei.
Jos seurapiiri meidt torjuu,
jos valtatie ne vei,
m piittaa en,
jos s
horjut mun vieress
ja niin se on
ja niin sen tulee olla.
Kylm y
harhailla tyls torin laitaa.
Kaaduttiin,
revitiin turvat asfalttiin,
mut' tajuttiin:
N ruumit, jotka sielu ylle saa,
ne on kytttavaraa.
Ja vaikka maa alla horjuu,
niin rakkaus kuole ei.
Jos seurapiiri meidt torjuu,
jos valtatie ne vei,
m piittaa en,
jos s
horjut mun vieress
ja niin se on
ja niin sen tulee olla.
Kylm y,
ja kansa katso meit kieroon.
Vaan tietk,
te voitte tyls elmnne pitkitt
ja hidastaa
ja jd kauas taa!
Me emme aio jarruttaa.
Ei, vaikka maa alla horjuu,
niin rakkaus kuole ei.
Jos seurapiiri meidt torjuu,
jos valtatie ne vei,
m piittaa en,
jos s
horjut mun vieress
ja niin se on
ja niin sen tulee olla.
Niin se on
ja niin sen tulee olla.
[...] Read more
song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Screw-Guns
Smokin' my pipe on the mountings, sniffin' the mornin' cool,
I walks in my old brown gaiters along o' my old brown mule,
With seventy gunners be'ind me, an' never a beggar forgets
It's only the pick of the Army
that handles the dear little pets -- 'Tss! 'Tss!
For you all love the screw-guns -- the screw-guns they all love you!
So when we call round with a few guns,
o' course you will know what to do -- hoo! hoo!
Jest send in your Chief an' surrender --
it's worse if you fights or you runs:
You can go where you please, you can skid up the trees,
but you don't get away from the guns!
They sends us along where the roads are, but mostly we goes where they ain't:
We'd climb up the side of a sign-board an' trust to the stick o' the paint:
We've chivied the Naga an' Looshai, we've give the Afreedeeman fits,
For we fancies ourselves at two thousand,
we guns that are built in two bits -- 'Tss! 'Tss!
For you all love the screw-guns . . .
If a man doesn't work, why, we drills 'im an' teaches 'im 'ow to behave;
If a beggar can't march, why, we kills 'im an' rattles 'im into 'is grave.
You've got to stand up to our business an' spring without snatchin' or fuss.
D'you say that you sweat with the field-guns?
By God, you must lather with us -- 'Tss! 'Tss!
For you all love the screw-guns . . .
The eagles is screamin' around us, the river's a-moanin' below,
We're clear o' the pine an' the oak-scrub,
we're out on the rocks an' the snow,
An' the wind is as thin as a whip-lash what carries away to the plains
The rattle an' stamp o' the lead-mules --
the jinglety-jink o' the chains -- 'Tss! 'Tss!
For you all love the screw-guns . . .
There's a wheel on the Horns o' the Mornin',
an' a wheel on the edge o' the Pit,
An' a drop into nothin' beneath you as straight as a beggar can spit:
With the sweat runnin' out o' your shirt-sleeves,
an' the sun off the snow in your face,
An' 'arf o' the men on the drag-ropes
to hold the old gun in 'er place -- 'Tss! 'Tss!
For you all love the screw-guns . . .
Smokin' my pipe on the mountings, sniffin' the mornin' cool,
I climbs in my old brown gaiters along o' my old brown mule.
The monkey can say what our road was --
the wild-goat 'e knows where we passed.
Stand easy, you long-eared old darlin's!
Out drag-ropes! With shrapnel! Hold fast -- 'Tss! 'Tss!
[...] Read more
poem by Rudyard Kipling
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!
June
'Glemt er nu Vaarens Kamp og Vinter-Sorgen,
Til Glæde sig forvandler hvert et Suk.
Skjøn som en Brud, den anden Bryllups-Morgen,
Ei længer Barn, og dog saa ung og smuk,
Den skjønne Junimaaned til os kommer;
Det er Skærsommer! -
*
De høie Popler hæve sig saa slanke,
I Hyldetræet qviddrer Fuglen smukt.
Paa Gjærdet groer den grønne Humle-Ranke,
Og Æble-Blomstret former sig til Frugt.
Den varme Sommerluft fra Skyen strømmer,
Sødt Hjertet drømmer!
Paa Engen slaae de Græs; hør, Leen klinger.
Paa Himlen smukke Sommerskyer staae.
Og Kløvermarken Røgelse os svinger,
Mens høit i Choret alle Lærker slaae.
- Med Vandringsstav hist Ungersvenden kommer
Hjem i Skærsommer.
Ungersvenden.
Alt jeg Kirketaarnet øiner,
Spiret kneiser stolt derpaa.
Og hvor Marken hist sig høiner,
End de fire Pile staae.
Her er Skoven. Store Rødder
Før af Træerne der laae.
Her, som Dreng, jeg plukked' Nødder,
Og trak Jordbær paa et Straa!
- Barndoms Minder mig besjæle!
Jeg vil flyve, jeg vil dvæle!
Grønne Skov, min Barndoms Ven,
Kan Du kjende mig igjen?
Grønne Hæk, du brune Stamme,
Jeg, som før, er end den samme,
Har vel seet og hørt lidt meer,
Ellers Du den Samme seer! -
Her er Pladsen end med Vedet,
Godt jeg kjender Parken der!
Her er Stenten tæt ved Ledet,
Gud, hvor lille den dog er!
Alt jeg kjender her saa godt,
Men det er saa nært, saa smaat -
Det var stort, da jeg var liden,
Jeg er bleven større siden! -
- Lille Fugl paa grønne Qvist,
Saae Du mig derude hist,
[...] Read more
poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!
Dykker-Klokken
Det var i Aaret — — ak! nu kan jeg Aaret ikke huske;
Men Maanen skinnede ret smukt paa Træer og paa Buske.
Vor Jord er intet Paradiis; som Praas tidt Lykken lyser;
Om Sommeren man har for hedt, om Vinteren man fryser.
At melde i en Elegie, hvor tidt vi her maae græde,
Det nytter jo til ingen Ting, kan ei en Christen glæde.
Det var i Aaret, som De veed, jeg ei kan rigtig huske,
Jeg gik om Aftenen en Tour imellem Krat og Buske;
Det hele Liv stod klart for mig, men jeg var ei fornøiet;
Dog muligt var det Nordens Vind, som fik mig Vand i Øiet.
En Tanke gik, en anden kom, og, for mig kort at fatte,
Tilsidst jeg paa en Kampesteen mig tæt ved Havet satte.
I Ilden er der lidt for hedt, paa Jord, som sagt, man fryser,
Og stige i en Luft-Ballon — — nei! nei! mit Hjerte gyser;
Dog muligt at paa Havets Bund i sikkre Dykker-Klokker
Sit Liv man paa Cothurner gaaer, og ei, som her, paa Sokker.
Saa tænkte jeg, og Reisen blev til næste Dag belavet,
(I Dykker-Klokker, som man veed, kan vandres gjennem Havet).
— Af klart Krystal var Klokken støbt, de Svende frem den trække,
Tilskuere paa Kysten stod, en lang, en broget Række;
Snart var det Hele bragt i Stand, jeg sad saa luunt derinde,
Nu gleed da Snoren, Tridsen peeb, jeg blev saa sær i Sinde, -
For Øiet var det sort, som Nat, og Luften pressed' saare,
Den trykkede som Hjertets Sorg, der lettes ei ved Taare. -
Det var, som Stormens Orgel slog — jeg kan det aldrig glemme!
Som naar i Ørknen en Orkan med Rovdyr blander Stemme.
— Men snart jeg blev til Tingen vant, og dette saae jeg gjerne;
Høit over mig var ravne-sort, det bruste i det Fjerne.
Der Solen stod saa rød og stor, men ei med mindste Straale,
Saa at man uden sværtet Glas „ihr' Hoheit" kunde taale.
Mig syntes Stjerne-Himlen hist i sin Studenter-Kjole
Lig Asken af et brændt Papir, hvor Smaa-Børn gaae af Skole.
— Rundt om mig klarede det op, jeg hørte Fiske bande,
Hver Gang de paa min Klokke løb og stødte deres Pande.
Men Skjæbnen, ak! det slemme Skarn, misundte mig min Glæde,
Og som en Sværd-Fisk var hun nu ved Klokkens Snoer tilstæde,
Og hurtigt gik det: „klip! klip! klip!" rask skar hun Snoren over;
Der sad jeg i min Klokke net, dybt under Havets Vover.
Først blev jeg hed, saa blev jeg kold, saa lidt af begge Dele,
Jeg trøsted' mig; Du kan kun døe, se det er her det Hele.
Men Klokken sank dog ei endnu, den drev paa Havets Strømme,
Jeg lukkede mit Øie til, og lod saa Klokken svømme.
Den foer, ret som med Extra-Post, vist sine tyve Mile,
„Und immer weiter, hop! hop! hop!" foruden Rast og Hvile.
Een Time gik, der gik vel tre, men Døden kom dog ikke,
Saa blev jeg af den Venten kjed, og aabned mine Blikke.
Ak Herreje! ak Herreje! Hvad saae jeg dog paa Bunden!
Den første halve Time jeg som slagen var paa Munden. -
Dybt under mig var Bjerg og Dal med Skove samt med Byer,
Jeg Damer saae spadsere der med store Paraplyer. -
[...] Read more
poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!
Jykev On Rakkaus (Ville Valo And The Agents)
En tied mik sussa oikein kiinnosti
mut heti mulla silloin kyll vlhti ett emphn pistis
vastaankaan kuljeskelemista ihan kahdestaan
Nyt on styylattu kuukaus niin jykev on rakkaus
Mun kaveritkin kattoo ihan kummissaan
ja miettii varmaan olenko m tosissaan
No enhn m ole pahemmin
muiden kanssa ollut sua ennemmin
Nyt on styylattu kuukaus niin jykev on rakkaus
Muistat kai mit juteltiin kun himaan pin kuljettiin
s kerroit miten sua tympsee jtkt jotka makeilee
M luulen ett m pikkuhiljaa muutuinkin jotain kai m sulta tss
opinkin
kovanaamaa en esit en jos suoraan sanon se toi mulle
helpotuksen
Sen on tehnyt t kuukaus niin jykev on rakkaus
Muistat kai mit juteltiin kun himaan pin kuljettiin
s kerroit miten sua tympsee jtkt jotka makeilee
M luulen ett m pikkuhiljaa muutuinkin jotain kai m sulta tss
opinkin
kovanaamaa en esit en jos suoraan sanon se toi mulle
helpotuksen
Sen on tehnyt t kuukaus niin jykev on rakkaus
Sen on tehnyt t kuukaus niin jykev on rakkaus
song performed by H.I.M.
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Kaikki On Hyvin
Oli piv maailman parhain, oli vaatimuksia jo varhain
Joita toimitettiin ties mist, oli hirveet stmist
Kello kaulassaan aika juoksi ksittmtt mink vuoksi
Tiesi vain tuloksia tytyi nostaa, piiskata kuolluttakin hevosta
Niin me ravattiin kehdosta hautaan, hakattiin aivan kylmkin rautaa
Kaikki tiesi jo tullessaan sisn, nyt vaan kiiresti kaikkea lis
Laitettiin vaikka heikolle jlle, elementtitalot toisten plle
Radio toisti tunnissa kerran: "Peilists net maailman herran"
Jotain siit kai kuuli tuo tuuli kun kovin niin ryhtyikin puhaltamaan
Alkoi mahtavaa myrsky yllemme valmistamaan
Voi meit! Voi teit! Eksyneit!
Maailmaan tiemme kun toi, oli vain hmryys ja sekava syys
Pelastusarmeijaporukka yn meteli ja pastori rumpua li
Mustat pilvet kerntyi ensin, aivan kohta jo rakeita lensi
Rnt, kivi, rapaa ja muuta, taivas alkoi sylke ja huutaa
Ja kuin jnnitetty jousi, ostoskeskus otti ja nousi
terksisille verkkojaloilleen, eik kukaan jisi aloilleen
Pkseen puolet Puolanmaata pisti, keskelle keikkumaan ntisti
Palavat silmns keltaisista hampurilaisketjun kirjaimista
Se li Vapaudenpatsaasta vinon, pilvenpiirtjist halkopinon
Jlleen kokonainen kansa juoksi, nyt vain henkiriepunsa vuoksi
Metroasemasta ji vain tomumaja marmorille maatumaan
Ja kun keskustori katosi ksitin, moni tulisi kaatumaan
Se viskoi taloja virtojen suihin, katuvaloja puistojen puihin
Rouvat moottoritiesillan alla tukki korvia persilijalla
Huusi sireenit kellot ja vki, joka ukkostaivaalla nki
kun tuli vaunut ja helvetin piskit, meteoreja kupeiltaan iski
Silloin viime hetkell juuri, tuli taivaan leimahdus suuri
Sokaisi koko surkean maan, suisti ratsuvenkin radaltaan
Sitten oli jotain aivan uutta, pelkk pime hiljaisuutta
Ja kun valkeni vaimoni vaan, pyyhki plyist pukuaan
Ett joku meit silmiin sahaa, jos se olikin vain unta pahaa
Vaan jos niin kuka tn sopan keitti, tnne merenrantaan meidt heitti
Kuka sekoitti herrat ja narrit niin hyvin ettei en milloinkaan
toista toisesta erottamaan kyennyt taikuri taitavinkaan
Maailmaan tiemme kun toi, oli vain hmryys ja sekava syys
Kultaisin aterimin herrat puuroa si ja pankkiiri rumpua li
(skettin saamiemme tietojen mukaan Suomi on juuri kadonnut kartalta)
Nyt kaikki on hyvin, taivas on hyv
Seesteinen, syv, loputon
saa uskomaan ett kaikki muukin on
Kaikki on hyvin, meri on hyv
Se on sininen syv, loputon
Saa uskomaan ett kaikki muukin on
Nyt kaikki on hyvin, taivas on hyv
Se on seesteinen, syv, loputon
saa uskomaan ett kaikki muukin on
Kaikki on hyvin, meri on hyv
Se on sininen syv, loputon
saa uskomaan ett kaikki muukin on
[...] Read more
song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Beelsebub Ei Nuku Koskaan
Joskus iden tunteina
voi varmasti sen aistia
ettei ole yksin.
Kaikki tss huoneessa
ehk' ei paljastu kerralla siis
varaudu ylltyksiin.
Ja tee mit teet,
kunhan muistat vaan.
Vanha Beelsebub ei
nuku koskaan.
Ei nuku koskaan.
Kun kiltit idin kiltit ist
kiltit lapset nukkumaan
peitelty on saateltu on
hyhen saarten satamaan.
Niin varjoista esiin ontuu
katalia kulkijoita
siis tuskin turhaan heist kukaan
tarkkailee taivaita noita.
Kun musta pilvi seurailee
yll kulkee liikahtaa
kaiken muistiin kirjoittaa
vain punakyn kiiruhtaa.
Aivan.
Niin kaupunki nukkuu
kristityn untaan
vaan vanha Beelsebub ei
nuku koskaan
Ja kuolevaiset kuten me
ilman yn unta uuvumme
yht vain uni ei paina
yksi unta valvoo aina.
Puoli vartaloa vallan
ikneidollamme on
tuolla paremmalla puolen
pihan roskalaatikon.
Naapureidensa elm
kovin rouvaa kiinnostaa
mutta jokin mys hnen
taivaltansa varjostaa.
Kun musta pilvi seurailee
yll kulkee kiinni saa
pilvest suuri nyrkki
kunnotonta kumauttaa.
Aivan.
Niin tee mit teet,
kunhan muistat vaan.
Vanha Beelsebub ei
nuku koskaan.
Ja kukapa tiet
[...] Read more
song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Tohtori Tulp Esittelee Alkuihmisen
Tss nhdn alkuihminen kupeelta Venjn
tuolta rajan tuntumasta pyydystivt tmn
Puheestaan ei sivistynyt mies sanaakaan selv saa
esiintymistiheytt komitea kartoittaa
Huomannette huonot hampaat, kyyryseln, suuren pn
romuluinen, etten jopa sanoisi, ruma yleispiirteeltn
luonnetesti luokitteli yksilmme juroksi ja araksi
modernissa Euroopassa ehk kelpaa htvaraksi
kirjekuoria liimaamaan tai eturintamaan
Tss nhdn alkuihminen kupeelta Venjn
tuolta rajan tuntumasta pyydystivt tmn
Puheestaan ei sivistynyt mies sanaakaan selv saa
esiintymistiheytt komitea kartoittaa
Ei osaa kahta ranskansanaa, pyttapoja tunne ei
kirjoihin ei koskenut vaan kuvalehden vessaan vei
pukeutumisensa tuhoaa katunkymmme kaikkineen
lukitsekkin hnet hetkeksi pimennettyyn eteiseen
kunnes muotoiltua saan raportin pmajaan
Tss nhdn alkuihminen kupeelta Venjn
tuolta rajan tuntumasta pyydystivt tmn
Puheestaan ei sivistynyt mies sanaakaan selv saa
esiintymistiheytt komitea kartoittaa
Mit siis symposiumi sanoo? Keskuskuoppaan vaan
kauppias arvaan tuokoon kalkkiaan tunnin kaikkiaan
Tss nhdn alkuihminen kupeelta Venjn
tuolta rajan tuntumasta pyydystivt tmn
Puheestaan ei sivistynyt mies sanaakaan selv saa
esiintymistiheytt komitea kartoittaa
Tss nhdn alkuihminen kupeelta Venjn
tuolta rajan tuntumasta pyydystivt tmn
Viel pitisi mritt mieheksi tai naiseksi
rankkurit sanoivat sit suomalaiseksi!
song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Ihmisoikeuksien Julistus
Tm vki tss tuskin pataan sylkee koskaan.
Puhuvatpa sujuvasti esteettist roskaa!
Onko tm komedia? Saako tss nauraa?
Palvellako isnt vai tytrtns Lauraa?
Mit min sanon, kun ne joskus jotain kysyy?
Kai trkeint on, ett edes typaikka pysyy
Miten istuu pukuni, tai puhe, jota nnn?
Mithn ne puhuvat kun selkni knnn?
Yksi ni huutaa: kenen vuoksi tt jatkat?
Haistatetaan pitkt otetaan hatkat!
Tahdotko todella olla rahamiehen renki?
Jaakobin painissa tnn aine vastaan henki.
Mietin miksi nit mietin
kun kerran el, kai elkin vois?
Jos antaisi sen maineen menn,
ottaisi sen elmnvietin ja elelisi pois.
En vlit en kunniasta,
en mammonasta, en muotirteist
Otan sen mik annetaan
Paratiisikin on lupaus vaan
ja min tahdon kteist
Siksi ovat unelmanne niin kovin kaukaisia
ja kytksen kultainen kirja paskapaperia.
Tm on ihmisoikeuksien julistus
sen ovat siunanneet YK ja Kristus.
Jokaisen sielussa saakoon hel
sisisen elimen kyky nauttia ja el!
Sielussa hel halu el.
Taistelevat metsot ykkrivt sielu jss.
Kaikilla on ihan liikaa ajatuksia pss.
Maailmassanne on aina seinn pern sein.
Min kaipaan happea ja puutahein.
Eip ole tmn pallon pll
mitn mestareita tai jumalaa,
kun antaa vain sen maineen menn,
etsii sit elmnvietti
ja hyv humalaa
Se on parasta elm, ja kaikki siit pit!
Jos joku onneton ei pid, niin ei voi mitn.
Tm on ihmisoikeuksien julistus
sen ovat siunanneet YK ja Kristus.
Jokaisen sielussa saakoon hel
sisisen elimen kyky nauttia ja el!
song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Rankat Ankat
Ne rankat ankat rakentaa nuo bunkkerinsa betonista,
ja irvisten paloviinaa juo, kun askarrellaan tappolista.
On nynny mm pullasorsa, joka muutosmusiikkia soittaa.
On paperia sen Opel Corsa, kun panssarivaunu tiet tasoittaa.
On vihollinen vieras lapsikin, ja se maa joka j rajan taa.
Jos koputetaan oveen bunkkerin on tunnuslause koskaan et muuttua
saa... Koskaan et muuttua saa...
Ja moni tulee viel kaatumaan, ja katumaan, ett edes sattui syntymn.
Kun rankkojen ankkojen opetusryhm tulee teille tahtia nyttmn!
Niin aseita sormeilee rpylt hikiset.
Kuolet, jollet nkemyksin jaa.
Vaan sinkin rankka ankka viel vikiset, kun bunkkerissa
jokin rasahtaa.
Niin ankkajoukko htkht, vain hyheni ilmaan j leijumaan.
Nin voiman alttarille joutuu joskus uhraamaan!
Kun tulitus viimein taukoaa, kaatuneille tehdn kunniaa.
Ja suurin lyp muita ankkoja muistuttaa:
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille ett min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille ett min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille ett min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
MIES!
Vihdoin viimein odotettu piv koitti.
Johtaja-ankka lhtkskyn konekivrill soitti
soitti. Hyheniin meni mutaa ja rapaa, ja jokainen oli
vastuusta vapaa, tieten tyn oikeutuksen!
Vaan vihan innossa kontrolli petti.
Liian varhain irti psi tulivoima.
Taisi irti pst koko helvetti,
kun oli joka ankka pian toisen likvidoima.
Vain yksi en tantereella raahautui viime voimillaan.
Se rjytti reiin vihollismuuriin,
ja ji nky katsomaan.
Se kyrillen tiiraili kolostaan,
kun kansa rannalla nauroi ja ui.
Ja moni nytti nauttivan olostaan,
rankka ankka rantaleijonille nyrkki pui.
Se silmns loi yls taivaaseen,
ja lausui viimeiseksi lauseekseen:
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
[...] Read more
song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Ihana Elm
M vetelehdin jossain kuun alla
kun lauloi ni galaksien kaikkivallan:
"Tokihan tll maleksia saa,
vaan etk tahtois maapallolla mys matkustaa?
Siis olkoon sinun tm tie,
joka vie miten kuten minne lie..."
Niin m kvin kiinni pyydyksiin,
vuosikymmeniini muutamiin.
Ne edess laulelin lapsivedess
la la la la la la la la,
la la la la la la la la,
tm siis on elm?
A-haa...
Kun katsoo kauas historian taa,
on riveiss vain monen sorttista elukkaa:
juodaan savua ja spriit;
sydn, kun ollaan kanveesiin kaatumassa kesken ottelun...
No mits m muuten noista elukoista
jollen peiliss nkis samanmoista
Niin m kvin kiinni pyydyksiin;
vuosikummeniini muutamiin,
joissa lauleskellaan juottoloissa
la la la la la la la la...
Ja mulla on vain mun moottorisuu
vaan naapurin neidolla on sen persikkapuu.
Jos kumoon neidon pystyn puhumaan,
saan kiintymyksen, persikat ja perintmaan.
No, mits m muuten nosita persikoista,
muttei tuollaista paria lie toista?
Niin m kvin kiinni pyydyksiin;
vuosikymmeniini muutamiin,
joissa lauleskellan lakanoissa
la la la la la la la la...
Kuin hullut heittydytn alati uuteen
kielet rautakaiteissa, naamat rss...
Kun vh jrkikin on ammuttu avaruuteen,
ukkokodissa horistaan housut pss.
Ja niin m kvin kiinni pyydyksiin,
vuosikymmeniini muutamiin...
ja jlkeen sen avaruuden komeroissa,
elmnura takana,
laulelee kaukana poissa positiivinen pakana.
la la la la la la la la...
Tm on siis elm?
song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
August
'Blomsten dufter, for at brydes!
Frugten modnes, for at nydes!
- Lev og nyd! trara! trara!'
*
Ja, Øieblikket ene er det just,
Der med sit friske Grønt din Vandring smykker,
Thi nyd det, som den duftende August,
Der mellem Vaaren og din Vinter bygger.
See Dig omkring, flyv ei saa vildt afsted,
Fra Livets Sol det gaaer til Gravens Skygge,
Og Sorgen sidder nok paa Hesten med,
Thi pluk hver Frugt, der skabtes for din Lykke.
Hvad Hjertet har, det har Du, søde Trøst!
Det Tabte findes ikke ved at græde;
Nei nyd! thi Livet er en evig Høst,
Og Øieblikket er saa riigt paa Glæde.
- - -
Heden trykker; Østens Varme blunder lidt hos os i Dag!
Som en ægte persisk Fyrste, vil jeg strække mig i Mag.
Grøften er mit Hovedgjærde, smukt den staaer med Kaprifol',
Egetræets grønne Grene skjærme mod den stærke Sol.
Flagrende, men luftig lette Skygardiner hænge ned;
Teppet, hvorpaa jeg har lagt mig, er et broget Blomsterbed.
Kløver, Rølleker, Papaver spille i den grønne Grund,
Og med modne Hindbær hænger Grenen lige ved min Mund.
Nyde, drømme, søde Lykke! see, ved Blomstens Hjerte tyst,
Ligger Bien sødt beruset, Blomst og Bie er Bryst ved Bryst.
Sommerfuglen lystigt flagrer, kysser hvert et broget Blad,
Synger ei, men hvidsker stille Kjærligheds - den veed nok, hvad! -
Ha! en kjølig Luftning zittrer gjennem Skovens grønne Tag,
Høit paa Himlen staaer et Bjergland, Uveirsskyer Lag ved Lag;
Nu, som Kjæmpeseil de svulme, nu er det en Klippehal,
Hør det stærke Echo ruller gjennem Bjergets dybe Dal.
Hver en Fugl sig bange skjuler, og et Gys i Skoven gaaer,
Mens i store Kredse Svalen Jorden med sin Vinge slaaer.
Skyen brister, Regnen strømmer, den betage vil mit Syn!
Himlen viser Flamme-Tanker, Videt gnistrer Lyn paa Lyn.
- I det lille lave Skovhuus staaer jeg, til det er forbi,
Men da Ruderne er knækked', ei for Regn jeg bliver fri;
Konen sidder paa en Træstol, dier Barnet, søde Lyst!
See, de butted' runde Fingre lægger det paa hendes Bryst!
Stormen rusker stærkt i Taget, flyver nu til Markens Neeg,
Favner dem og knækker Axet i sin Elskovs vilde Leeg.
[...] Read more
poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!
Bruden i Rørvig Kirke
Klart skinner Maanen paa den nøgne Kyst.
I Præstegaarden er nu Alt saa tyst;
Dog, tyst og stille er det stedse der,
Thi i den øde Egn den ligger her
Paa Tangen, som gaaer langt hist ud i Havet,
Hvor Kirken staaer i Sandflugt halv begravet.
Hvem nærmer sig? — Med stærke Skridt de gaae.
Det er en Skare Mænd med Kapper paa!
Men under Kappen blinker Staalet frem;
Den gamle Præst de gjæste i hans Hjem. -
Alt ryster Porten ved de stærke Slag;
Selv Spurven vækkes under Husets Tag
Og flagrer, bange, fra sin lille Rede,
Til Lyngen paa den sorte Hede.
II
Med Fader-Blik og sølvgraat Haar,
Den gamle Præst nu hos dem staaer;
Men taus som Aander er hver Mand;
De pege mod den nøgne Strand,
Hvor Kirken hæver sin røde Muur,
I den døde Natur.
Han kjender i dem et fremmed Folk;
De vise ham Guld og den skarpe Dolk,
De bede og true — nu drage de bort,
Og Præsten følger i Kjortel sort.
Fast holder han Bibelen under sin Arm,
Men Hjertet banker i Oldingens Barm;
De bane sig Vei gjennem Sandet,
Til Kirken ved Vandet.
III
Rundtom er alt saa øde, man seer kun den nøgne Strand,
Hvor Tangen flagrer i Vinden, henad det hvide Sand.
Saa underligt Bølgerne synge og over Dybet gaae,
De svulme, som Hjertet der længes, derfor de briste maae.
I Maanskinnet stiger Skummet, det hvide Bølge-Liig;
Den hvidgraa Maage flygter med bange, hæse Skrig,
Og slaaer mod Kirke-Ruden sit stærke Vinge-Par.
See Kirken den er oplyst, som aldrig før den var,
Og huult og dæmpet stiger derinde Sangen frem,
Det er, som Tone-Bølgen kom fra de Dødes Hjem.
IV
Af fremmede Mænd er hele Kirken fuld,
De straale sært i Vaaben og i Guld;
Kun tyndt er Skjægget om den brune Kind,
De hylle sig i deres Kapper ind;
Med Raslen Sværdene mod Gulvet slaae;
Man seer en Qvinde ene blandt dem staae,
[...] Read more
poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!
Hik-Tee-Dik!
THE WAR-CRY OF BILLY AND BUDDY
When two little boys--renowned but for noise--
Hik-tee-dik! Billy and Buddy!--
May hurt a whole school, and the head it employs,
Hik-tee-dik! Billy and Buddy!
Such loud and hilarious pupils indeed
Need learning--and yet something further they need,
Though fond hearts that love them may sorrow and bleed.
Hik-tee-dik! Billy and Buddy!
O the schoolmarm was cool, and in no wise a fool;
Hik-tee-dik! Billy and Buddy!
And in ruling her ranks it was _her_ rule to _rule_;
Hik-tee-dik! Billy and Buddy!
So when these two pupils conspired, every day,
Some mad piece of mischief, with whoop and hoo-ray,
That hurt yet defied her,--how happy were they!--
Hik-tee-dik! Billy and Buddy!
At the ring of the bell they 'd rush in with a yell--
Hik-tee-dik! Billy and Buddy!
And they'd bang the school-door till the plastering fell,
Hik-tee-dik! Billy and Buddy!
They'd clinch as they came, and pretend not to see
As they knocked her desk over--then, _My!_ and _O-me!_
How awfully sorry they'd both seem to be!
Hik-tee-dik! Billy and Buddy!
This trick seemed so neat and so safe a conceit,--
Hik-tee-dik! Billy and Buddy!--
They played it three times--though the third they were beat;
Hik-tee-dik! Billy and Buddy!
For the teacher, she righted her desk--raised the lid
And folded and packed away each little kid--
Closed the incident so--yes, and locked it, she did--
Hik-tee-dik! Billy and Buddy!
poem by James Whitcomb Riley
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!
Børnene og den graa Morlille
I Hjertet sidder en lille Person,
Han gestikulerer saa saare,
Men det er ækelt hvor føelsom han er,
Han svømmer bestandigt i Taare.
Han digter allene de rørende Ting,
Ak! Vand er vist Tanken og Tonen,
Thi, tænk! vore Øine staae lidt under Vand,
Skjøndt de er' saa langt fra Personen.
Han maa ei slippe i Verden ud,
Saa blev der først Graad og Jammer,
Vort Bryst skal være hans Fangetaarn,
Og Hjertet hans Fængselskammer.
Han sidder jo luunt inden Vægge der,
Skjøndt evigt og altid han skraaler:
„Her er saa snevert! o ud! derud!
Hvor Himlen og Sollyset straaler!"
— Nei, saa gaaer det meget bedre til
hos dem, som boe i vor Pande;
Vel er det Tagkammer lidet og lavt,
Dog rummer det godt maa man sande!
Thi der er' tusind' velsignede Smaae,
Ja tusinde til, og lidt flere,
Der synge og springe ved Dag og Nat,
(hos visse de mindre genere):
Det er Phantasiens levende Smaae,
De kjende ei Savn eller Længsel;
Ja tidt gjør' de Nar af den lille Person,
Der sidder i Hjertets Fængsel.
De kan de deiligste Eventyr,
Og naar vi Mennesker læse,
Saa spille de strax, som Comedie Alt,
Her lige over vor Næse.
Ja, tidt kan de udvide Kammeret selv,
saa mange alt føle en Svimlen,
Men tænk dog ogsaa, hvor høit det gaaer!
Det gaaer gjennem hele Himlen;
Saa høit, saa høit over Sol og Planet,
Ja, langt paa den anden Side!
Hvorledes de ellers kan gjøre Sligt,
Ja, det maa vor Herre vide!
— Men vil' de gjøre for stort et Spring,
Hvad eller Spektakel og Trætte,
Da kommer Fornuften, en graa Morlil,
Hun bringer dem snarlig tilrette.
Tidt tysser hun ogsaa, og er lidt vred
Paa ham, som i Hjertet græder,
Men ofte hun trøster, da synge de Smaae,
Saa smukt om Himmelens Glæder.
[...] Read more
poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!
Februar
'- Mark og Enge dækkes af den hvide Snee,
Paa de døde Blomster vil ei Livet see;
Dog, mens Vinterkulden trykker Jordens Kyst,
Anelse og Længsel fylder hvert et Bryst -!'
*
Maanen, som en Havfrue, fra den fjerne Old,
Svømmer hen ad Himlen, deilig, men saa kold.
Skoven staaer med Riimfrost, glimrende og hvid,
Drømmer vist i Natten om sin Sommertid,
Om de grønne Blade med den friske Duft,
Om de smukke Blomster og den varme Luft.
Ja, hvert Træ i Skoven har sin Sommer-Drøm,
Der, som Digter-Hjertets, døer i Tidens Strøm.
Mark og Enge dækkes af den hvide Snee,
Paa de døde Blomster vil ei Livet see;
Dog, mens Vinterkulden trykker Jordens Kyst,
Anelse og Længsel fylder hvert et Bryst.
Som et Skyggebilled', sat mod Luftens Blaa,
Staaer hist Herregaarden, der er Taarne paa!
Alt er gothisk gammelt, hvilket Malerie!
Ret som Riddertiden slumrede deri.
Under Vindebroen, ved de frosne Rør,
Er' i Muren Huller; der var Fængsler før.
Vaabenet med Indskrift over Porten staaer,
Og om Vindueskarmen kunstigt Løvværk gaaer.
Mellem to Karnapper groer en mægtig Lind,
Der, ad Vindeltrappen, vil vi træde ind.
Hvilke gamle Døre! og hvor de er' smaae!
Ovenover stolte Hjortetakker staae.
Gjennem hele Fløien strækker sig en Gang,
Maaneskinnet gjør den mere dyb og lang.
Riddersmænd og Fruer, mens vi gaae forbi,
See, som bundne Aander, fra hvert Malerie.
Hvem er vel hin Ridder med det mørke Blik?
Engang stolt og modig, han i Livet gik;
Mægtigt svulmed' Hjertet, Jorden har ham gjemt,
Ei hans Slægt man kjender, her hans Navn er glemt!
Hvilken deilig Qvinde! Liv og Aand man seer.
Og af disse Former er nu intet meer?
Intet meer, undtagen dette Farvespil,
Som hver Livets Sommer meer henbleges vil!
Dette Smiil om Munden, dette Tanke-Blik,
Denne Sundheds-Farve hendes Kinder fik;
Alt er Støv og Aske, Alt i Jorden gjemt,
Og, som Hjertets Drømme, Sorg og - Glæde, glemt!
Tys! fra Salen klinger Toners Harmonie,
[...] Read more
poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!
Kuivaa Kyyneleet
En unta saa, kaikki muistuttaa
siit mink tnn nin, sen tahdon unohtaa
Sun hymys on niin viaton
en voinut aavistaa, ett olit uskoton
On rakkaus ainutkertainen
kun m oon poissa huomaat sen
Kuivaa kyyneleet, l kysy minne meen
on t muutenkin niin vaikeaa
Kuivaa kyyneleet, l kysy miksi meen
Eivt lauseet riit kertomaan
Baadadam, baadadam, ba-baadadam
baadadam, baadadam, ba-baadadam
Ji mua vaivaamaan, miksei kumpikaan
voinut kertoo tunteistaan, nyt eri teit kuljetaan
Kuvaas katselin, kai turhaan rakastin (rakastin)
tuon onnen lyt saan, kai viel uudestaan
On rakkaus ainutkertainen
kun m oon poissa huomaat sen
Kuivaa kyyneleet, l kysy minne meen
on t muutenkin niin vaikeaa
Kuivaa kyyneleet, l kysy miksi meen
eivt lauseet riit kertomaan
Baadadam...
song performed by XL5
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Kuivaa Kyyneleet
En unta saa, kaikki muistuttaa
siit mink tnn nin, sen tahdon unohtaa
Sun hymys on niin viaton
en voinut aavistaa, ett olit uskoton
On rakkaus ainutkertainen
kun m oon poissa huomaat sen
Kuivaa kyyneleet, l kysy minne meen
on t muutenkin niin vaikeaa
Kuivaa kyyneleet, l kysy miksi meen
Eivt lauseet riit kertomaan
Baadadam, baadadam, ba-baadadam
baadadam, baadadam, ba-baadadam
Ji mua vaivaamaan, miksei kumpikaan
voinut kertoo tunteistaan, nyt eri teit kuljetaan
Kuvaas katselin, kai turhaan rakastin (rakastin)
tuon onnen lyt saan, kai viel uudestaan
On rakkaus ainutkertainen
kun m oon poissa huomaat sen
Kuivaa kyyneleet, l kysy minne meen
on t muutenkin niin vaikeaa
Kuivaa kyyneleet, l kysy miksi meen
eivt lauseet riit kertomaan
Baadadam...
song performed by XL5
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Jos Helvetti On Tynn
me iisyydess leijuimme,
min ja mun velikatras t:
se mit tll tapahtuu, on kun
uinuva ruumis toiseen tmht,
meit on velji seitsemn
vaellusretkiajelullaan:
oppaana sypp Cassin mamma,
tmn tst tukehtuu pullaan...
ja alkuasukkaalla ratsasti
pivntasaajan diktaattori,
vierelln verikoiransa
kuin Placido Aidaa liversi.
kauhoi hiili hornaan kai
nuo: koira ja sen isnt.
lapiot lainatavaraa, vaan kummallakin
oma hnt...
ja pilvivyll vetelehti
marakatteja Marokon,
ne huusi:" jonot on jo helvettiinkin!
viininjuojat varokoon!"
Oi Allah, me uhrattiin kaikki kuusi
pullollista...
ja jos mamma Cass niist selvi,
saatamme lyt
luvatun maan.
ja jos helvetti on tynn, Saatana joutuu
seisomaan.
me iisyydess leijuimme,
poikkesimme tiet kysymn...
suuren risteyksen viisas vanhus,
ymmrtmtt nnettkn,
korvaan supattaa ja lujaa hakkaa
mun selk ja sen balalaikkaa,
viekoittelee veljist yhden
ja meidt viittoo vrn paikkaan...
jossa joku Guyanan pastori
sylki suupielissn saarnasi niin
ett Simeonin ja Timon
puhui lapsikseen ja pyrryksiin
me muut taas emme oikein tienneet,
minne menisimme,
mutta sinne emme ainakaan
jos joutuu Saatana, seisomaan...
ja pilviyll vetelehti
marakatteja, Allah ja
Haukiputaan huorakuoro:
naisia ilman housuja!
ja muutamia meist ei matkaa jatkamaan saa...
kun nuo kolme on jo taivaassaan,
me kaksin vaan
[...] Read more
song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Homo Sapiens
Herra haki tanssiin; haki rouvaa ja pian taksi haki
humalaisen parin, vei sen rouvan asuntoon...
He maksoivat ja poistuivat ja vapautuivat vaatteistaan -
herra upotti kultahampaan rouvan pakaraan.
Se rouva haki hamettaan, kun kotiin sattui palamaan
kaukaisilta matkoiltaan sen rouvan vihitty herra...
... Se herra haki haulikon, ja alastoman gigolon
naamaa painaa nurmikkoon: " Nyt suutelet multaa...
tai suutelet tulta!"
Ja aivan kuten konkarit kiikkuvat kiikkutuoleissaan ovat kiinnostuneita
tuumoreistaan... Tuumoreistaan, proteeseistaan, virtsanpidtysvaikeuksistaan
niin samoin tuntee vedon typeryyksien tekoon homo sapiens.
Homo sapiens nlnhdn is ollut on, on ja oleva on.
Ja toisten kaltaistensa syminen sen tyn...
Herra olkoon teidn kanssanne
tn yn.
Herra on hpe itselleen, mutta hvet ei ymmrr
et ymmrr siis paljoakaan mutta ymmrr tm:
Voi olla, ett herraa pian viedn pikku kvelylle...
Voi olla, ett herra voi pian ripotella
tuhkaa ylleen.
Ja aivan kuten konkarit kiikkuvat kiikkutuoleissaan ovat kiinnostuneita
tuumoreistaan... Tuumoreistaan, proteeseistaan, virtsanpidtysvaikeuksistaan
niin samoin tuntee vedon typeryyksien tekoon homo sapiens.
Homo sapiens nlnhdn is ollut on, on ja oleva on.
Kuka tietmttmyyttn, kuka typeryyttn,
kuka hyvyyttn, kuka tyn...
Herra olkoon teidn kanssanne
tn yn.
song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!