Kuivaa Kyyneleet
En unta saa, kaikki muistuttaa
siit mink tnn nin, sen tahdon unohtaa
Sun hymys on niin viaton
en voinut aavistaa, ett olit uskoton
On rakkaus ainutkertainen
kun m oon poissa huomaat sen
Kuivaa kyyneleet, l kysy minne meen
on t muutenkin niin vaikeaa
Kuivaa kyyneleet, l kysy miksi meen
Eivt lauseet riit kertomaan
Baadadam, baadadam, ba-baadadam
baadadam, baadadam, ba-baadadam
Ji mua vaivaamaan, miksei kumpikaan
voinut kertoo tunteistaan, nyt eri teit kuljetaan
Kuvaas katselin, kai turhaan rakastin (rakastin)
tuon onnen lyt saan, kai viel uudestaan
On rakkaus ainutkertainen
kun m oon poissa huomaat sen
Kuivaa kyyneleet, l kysy minne meen
on t muutenkin niin vaikeaa
Kuivaa kyyneleet, l kysy miksi meen
eivt lauseet riit kertomaan
Baadadam...
song performed by XL5
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Related quotes
Kuivaa Kyyneleet
En unta saa, kaikki muistuttaa
siit mink tnn nin, sen tahdon unohtaa
Sun hymys on niin viaton
en voinut aavistaa, ett olit uskoton
On rakkaus ainutkertainen
kun m oon poissa huomaat sen
Kuivaa kyyneleet, l kysy minne meen
on t muutenkin niin vaikeaa
Kuivaa kyyneleet, l kysy miksi meen
Eivt lauseet riit kertomaan
Baadadam, baadadam, ba-baadadam
baadadam, baadadam, ba-baadadam
Ji mua vaivaamaan, miksei kumpikaan
voinut kertoo tunteistaan, nyt eri teit kuljetaan
Kuvaas katselin, kai turhaan rakastin (rakastin)
tuon onnen lyt saan, kai viel uudestaan
On rakkaus ainutkertainen
kun m oon poissa huomaat sen
Kuivaa kyyneleet, l kysy minne meen
on t muutenkin niin vaikeaa
Kuivaa kyyneleet, l kysy miksi meen
eivt lauseet riit kertomaan
Baadadam...
song performed by XL5
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Maa Alla Horjuu
Kylm y.
On meilt shkt poikki jlleen.
Kiroilet,
ja laulaa laskuhaitarit
kun muut parit
ravintolain iloissa illastaa.
Se hieman vituttaa.
Vaan vaikka maa alla horjuu,
niin rakkaus kuole ei.
Jos seurapiiri meidt torjuu,
jos valtatie ne vei,
m piittaa en,
jos s
horjut mun vieress
ja niin se on
ja niin sen tulee olla.
Kylm y
harhailla tyls torin laitaa.
Kaaduttiin,
revitiin turvat asfalttiin,
mut' tajuttiin:
N ruumit, jotka sielu ylle saa,
ne on kytttavaraa.
Ja vaikka maa alla horjuu,
niin rakkaus kuole ei.
Jos seurapiiri meidt torjuu,
jos valtatie ne vei,
m piittaa en,
jos s
horjut mun vieress
ja niin se on
ja niin sen tulee olla.
Kylm y,
ja kansa katso meit kieroon.
Vaan tietk,
te voitte tyls elmnne pitkitt
ja hidastaa
ja jd kauas taa!
Me emme aio jarruttaa.
Ei, vaikka maa alla horjuu,
niin rakkaus kuole ei.
Jos seurapiiri meidt torjuu,
jos valtatie ne vei,
m piittaa en,
jos s
horjut mun vieress
ja niin se on
ja niin sen tulee olla.
Niin se on
ja niin sen tulee olla.
[...] Read more
song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Kaikki On Hyvin
Oli piv maailman parhain, oli vaatimuksia jo varhain
Joita toimitettiin ties mist, oli hirveet stmist
Kello kaulassaan aika juoksi ksittmtt mink vuoksi
Tiesi vain tuloksia tytyi nostaa, piiskata kuolluttakin hevosta
Niin me ravattiin kehdosta hautaan, hakattiin aivan kylmkin rautaa
Kaikki tiesi jo tullessaan sisn, nyt vaan kiiresti kaikkea lis
Laitettiin vaikka heikolle jlle, elementtitalot toisten plle
Radio toisti tunnissa kerran: "Peilists net maailman herran"
Jotain siit kai kuuli tuo tuuli kun kovin niin ryhtyikin puhaltamaan
Alkoi mahtavaa myrsky yllemme valmistamaan
Voi meit! Voi teit! Eksyneit!
Maailmaan tiemme kun toi, oli vain hmryys ja sekava syys
Pelastusarmeijaporukka yn meteli ja pastori rumpua li
Mustat pilvet kerntyi ensin, aivan kohta jo rakeita lensi
Rnt, kivi, rapaa ja muuta, taivas alkoi sylke ja huutaa
Ja kuin jnnitetty jousi, ostoskeskus otti ja nousi
terksisille verkkojaloilleen, eik kukaan jisi aloilleen
Pkseen puolet Puolanmaata pisti, keskelle keikkumaan ntisti
Palavat silmns keltaisista hampurilaisketjun kirjaimista
Se li Vapaudenpatsaasta vinon, pilvenpiirtjist halkopinon
Jlleen kokonainen kansa juoksi, nyt vain henkiriepunsa vuoksi
Metroasemasta ji vain tomumaja marmorille maatumaan
Ja kun keskustori katosi ksitin, moni tulisi kaatumaan
Se viskoi taloja virtojen suihin, katuvaloja puistojen puihin
Rouvat moottoritiesillan alla tukki korvia persilijalla
Huusi sireenit kellot ja vki, joka ukkostaivaalla nki
kun tuli vaunut ja helvetin piskit, meteoreja kupeiltaan iski
Silloin viime hetkell juuri, tuli taivaan leimahdus suuri
Sokaisi koko surkean maan, suisti ratsuvenkin radaltaan
Sitten oli jotain aivan uutta, pelkk pime hiljaisuutta
Ja kun valkeni vaimoni vaan, pyyhki plyist pukuaan
Ett joku meit silmiin sahaa, jos se olikin vain unta pahaa
Vaan jos niin kuka tn sopan keitti, tnne merenrantaan meidt heitti
Kuka sekoitti herrat ja narrit niin hyvin ettei en milloinkaan
toista toisesta erottamaan kyennyt taikuri taitavinkaan
Maailmaan tiemme kun toi, oli vain hmryys ja sekava syys
Kultaisin aterimin herrat puuroa si ja pankkiiri rumpua li
(skettin saamiemme tietojen mukaan Suomi on juuri kadonnut kartalta)
Nyt kaikki on hyvin, taivas on hyv
Seesteinen, syv, loputon
saa uskomaan ett kaikki muukin on
Kaikki on hyvin, meri on hyv
Se on sininen syv, loputon
Saa uskomaan ett kaikki muukin on
Nyt kaikki on hyvin, taivas on hyv
Se on seesteinen, syv, loputon
saa uskomaan ett kaikki muukin on
Kaikki on hyvin, meri on hyv
Se on sininen syv, loputon
saa uskomaan ett kaikki muukin on
[...] Read more
song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
The Assembly Of Ladies
In Septembre, at the falling of the leef,
The fressh sesoun was al-togider doon,
And of the corn was gadered in the sheef;
In a gardyn, about twayn after noon,
Ther were ladyes walking, as was her wone,
Foure in nombre, as to my mynd doth falle,
And I the fifte, the simplest of hem alle.
Of gentilwomen fayre ther were also,
Disporting hem, everiche after her gyse,
In crosse-aleys walking, by two and two,
And some alone, after her fantasyes.
Thus occupyed we were in dyvers wyse;
And yet, in trouthe, we were not al alone;
Ther were knightës and squyers many one.
'Wherof I served?' oon of hem asked me;
I sayde ayein, as it fel in my thought,
'To walke about the mase, in certayntè,
As a woman that [of] nothing rought.'
He asked me ayein—'whom that I sought,
And of my colour why I was so pale?'
'Forsothe,' quod I, 'and therby lyth a tale.'
'That must me wite,' quod he, 'and that anon;
Tel on, let see, and make no tarying.'
'Abyd,' quod I, 'ye been a hasty oon,
I let you wite it is no litel thing.
But, for bicause ye have a greet longing
In your desyr, this proces for to here,
I shal you tel the playn of this matere.—
It happed thus, that, in an after-noon,
My felawship and I, by oon assent,
Whan al our other besinesse was doon,
To passe our tyme, into this mase we went,
And toke our wayes, eche after our entent;
Some went inward, and wend they had gon out,
Some stode amid, and loked al about.
And, sooth to say, some were ful fer behind,
And right anon as ferforth as the best;
Other ther were, so mased in her mind,
Al wayes were good for hem, bothe eest and west.
Thus went they forth, and had but litel rest;
[...] Read more
poem by Anonymous Olde English
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!
Dykker-Klokken
Det var i Aaret — — ak! nu kan jeg Aaret ikke huske;
Men Maanen skinnede ret smukt paa Træer og paa Buske.
Vor Jord er intet Paradiis; som Praas tidt Lykken lyser;
Om Sommeren man har for hedt, om Vinteren man fryser.
At melde i en Elegie, hvor tidt vi her maae græde,
Det nytter jo til ingen Ting, kan ei en Christen glæde.
Det var i Aaret, som De veed, jeg ei kan rigtig huske,
Jeg gik om Aftenen en Tour imellem Krat og Buske;
Det hele Liv stod klart for mig, men jeg var ei fornøiet;
Dog muligt var det Nordens Vind, som fik mig Vand i Øiet.
En Tanke gik, en anden kom, og, for mig kort at fatte,
Tilsidst jeg paa en Kampesteen mig tæt ved Havet satte.
I Ilden er der lidt for hedt, paa Jord, som sagt, man fryser,
Og stige i en Luft-Ballon — — nei! nei! mit Hjerte gyser;
Dog muligt at paa Havets Bund i sikkre Dykker-Klokker
Sit Liv man paa Cothurner gaaer, og ei, som her, paa Sokker.
Saa tænkte jeg, og Reisen blev til næste Dag belavet,
(I Dykker-Klokker, som man veed, kan vandres gjennem Havet).
— Af klart Krystal var Klokken støbt, de Svende frem den trække,
Tilskuere paa Kysten stod, en lang, en broget Række;
Snart var det Hele bragt i Stand, jeg sad saa luunt derinde,
Nu gleed da Snoren, Tridsen peeb, jeg blev saa sær i Sinde, -
For Øiet var det sort, som Nat, og Luften pressed' saare,
Den trykkede som Hjertets Sorg, der lettes ei ved Taare. -
Det var, som Stormens Orgel slog — jeg kan det aldrig glemme!
Som naar i Ørknen en Orkan med Rovdyr blander Stemme.
— Men snart jeg blev til Tingen vant, og dette saae jeg gjerne;
Høit over mig var ravne-sort, det bruste i det Fjerne.
Der Solen stod saa rød og stor, men ei med mindste Straale,
Saa at man uden sværtet Glas „ihr' Hoheit" kunde taale.
Mig syntes Stjerne-Himlen hist i sin Studenter-Kjole
Lig Asken af et brændt Papir, hvor Smaa-Børn gaae af Skole.
— Rundt om mig klarede det op, jeg hørte Fiske bande,
Hver Gang de paa min Klokke løb og stødte deres Pande.
Men Skjæbnen, ak! det slemme Skarn, misundte mig min Glæde,
Og som en Sværd-Fisk var hun nu ved Klokkens Snoer tilstæde,
Og hurtigt gik det: „klip! klip! klip!" rask skar hun Snoren over;
Der sad jeg i min Klokke net, dybt under Havets Vover.
Først blev jeg hed, saa blev jeg kold, saa lidt af begge Dele,
Jeg trøsted' mig; Du kan kun døe, se det er her det Hele.
Men Klokken sank dog ei endnu, den drev paa Havets Strømme,
Jeg lukkede mit Øie til, og lod saa Klokken svømme.
Den foer, ret som med Extra-Post, vist sine tyve Mile,
„Und immer weiter, hop! hop! hop!" foruden Rast og Hvile.
Een Time gik, der gik vel tre, men Døden kom dog ikke,
Saa blev jeg af den Venten kjed, og aabned mine Blikke.
Ak Herreje! ak Herreje! Hvad saae jeg dog paa Bunden!
Den første halve Time jeg som slagen var paa Munden. -
Dybt under mig var Bjerg og Dal med Skove samt med Byer,
Jeg Damer saae spadsere der med store Paraplyer. -
[...] Read more
poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!
Tahdon Tiet
Tn yn kaikki suunnistaa
Katsoo thtiin suuntaa parempaan
Liikkuu valot keilaan lattiaan
Antaa tunteen valloittaa
Tahdon tiet sen, tahdon tuntee sen
Voin aina olla onnellinen
Tahdon tiet sen, tahdon tuntee sen
Voin aina olla onnellinen
Tn yn oot vapaa lhtemn
Lpi linnunradan kiidetn
Antaudun sykkeeseen syvn
Elm syvn hengitetn
Tahdon tiet sen...
Kaiken tahdon tiet, minne tm minut viekn
Kaiken tahdon tiet, minne tm minut viekn
Kaiken tahdon tiet, minne tm minut viekn
Kaiken tahdon tiet, minne tm minut viekn
Tahdon tiet sen...
song performed by XL5
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
June
'Glemt er nu Vaarens Kamp og Vinter-Sorgen,
Til Glæde sig forvandler hvert et Suk.
Skjøn som en Brud, den anden Bryllups-Morgen,
Ei længer Barn, og dog saa ung og smuk,
Den skjønne Junimaaned til os kommer;
Det er Skærsommer! -
*
De høie Popler hæve sig saa slanke,
I Hyldetræet qviddrer Fuglen smukt.
Paa Gjærdet groer den grønne Humle-Ranke,
Og Æble-Blomstret former sig til Frugt.
Den varme Sommerluft fra Skyen strømmer,
Sødt Hjertet drømmer!
Paa Engen slaae de Græs; hør, Leen klinger.
Paa Himlen smukke Sommerskyer staae.
Og Kløvermarken Røgelse os svinger,
Mens høit i Choret alle Lærker slaae.
- Med Vandringsstav hist Ungersvenden kommer
Hjem i Skærsommer.
Ungersvenden.
Alt jeg Kirketaarnet øiner,
Spiret kneiser stolt derpaa.
Og hvor Marken hist sig høiner,
End de fire Pile staae.
Her er Skoven. Store Rødder
Før af Træerne der laae.
Her, som Dreng, jeg plukked' Nødder,
Og trak Jordbær paa et Straa!
- Barndoms Minder mig besjæle!
Jeg vil flyve, jeg vil dvæle!
Grønne Skov, min Barndoms Ven,
Kan Du kjende mig igjen?
Grønne Hæk, du brune Stamme,
Jeg, som før, er end den samme,
Har vel seet og hørt lidt meer,
Ellers Du den Samme seer! -
Her er Pladsen end med Vedet,
Godt jeg kjender Parken der!
Her er Stenten tæt ved Ledet,
Gud, hvor lille den dog er!
Alt jeg kjender her saa godt,
Men det er saa nært, saa smaat -
Det var stort, da jeg var liden,
Jeg er bleven større siden! -
- Lille Fugl paa grønne Qvist,
Saae Du mig derude hist,
[...] Read more
poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!
Jykev On Rakkaus (Ville Valo And The Agents)
En tied mik sussa oikein kiinnosti
mut heti mulla silloin kyll vlhti ett emphn pistis
vastaankaan kuljeskelemista ihan kahdestaan
Nyt on styylattu kuukaus niin jykev on rakkaus
Mun kaveritkin kattoo ihan kummissaan
ja miettii varmaan olenko m tosissaan
No enhn m ole pahemmin
muiden kanssa ollut sua ennemmin
Nyt on styylattu kuukaus niin jykev on rakkaus
Muistat kai mit juteltiin kun himaan pin kuljettiin
s kerroit miten sua tympsee jtkt jotka makeilee
M luulen ett m pikkuhiljaa muutuinkin jotain kai m sulta tss
opinkin
kovanaamaa en esit en jos suoraan sanon se toi mulle
helpotuksen
Sen on tehnyt t kuukaus niin jykev on rakkaus
Muistat kai mit juteltiin kun himaan pin kuljettiin
s kerroit miten sua tympsee jtkt jotka makeilee
M luulen ett m pikkuhiljaa muutuinkin jotain kai m sulta tss
opinkin
kovanaamaa en esit en jos suoraan sanon se toi mulle
helpotuksen
Sen on tehnyt t kuukaus niin jykev on rakkaus
Sen on tehnyt t kuukaus niin jykev on rakkaus
song performed by H.I.M.
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Hyv Hypnoosi
Tm kaikki on vain unta.
Pahaa unta, houreunta...
Jllen lhden jonnekin,
mutta jlleen tuhatkunta vuotta myhemmin
ihmishahmossa tallaan.
Pitnee vain pistyty silloin tllin maan alla:
hyv hypnoosi...
Kerran tapasin sen suuren tarun pthden,
kun olin kanssaan Golgatalla kuvauksellinen.
Sata vuotta siit orja anoi suosiota...
Keskiajalla koira pyysi: "l en ota!"
Kirkonmiehen keskityin uhkailuun ja piinaan.
Maailmansodassa mietin naista, ja astuin miinaan.
Eilen paloin tuhkaksi noitaroviolla.
Tnn tulen huutamaan matkaradioosi...
Totuus on siis, ett paloin tulessakin.
En piittaa siit. Tm on hyv hypnoosi!
(kerto)
Elm on pullo kiertokulun pydll,
ja min iloitsen, vaikka aavistan, ett puolet on jo juotu...
Elm on pullo kiertokulun pydll,
iloitse, ystv - jotain siit on mys sinulle suotu!
Se on syv hypnoosi. Se on hyv hypnoosi!
Tm kaikki on vain unta, pahaa unta, houreunta,
mrk unta, Ruususen unta, painajaisunta.
Jlleen lhden jonnekin,
mutta palaan hieman myhemmin
tai kaikki on vain silkkaa toiveikkuutta.
(kerto)
Se on syv hypnoosi. Se on hyv hypnoosi!
(kerto)
Se on syv hypnoosi. Se on hyv hypnoosi!
song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Rankat Ankat
Ne rankat ankat rakentaa nuo bunkkerinsa betonista,
ja irvisten paloviinaa juo, kun askarrellaan tappolista.
On nynny mm pullasorsa, joka muutosmusiikkia soittaa.
On paperia sen Opel Corsa, kun panssarivaunu tiet tasoittaa.
On vihollinen vieras lapsikin, ja se maa joka j rajan taa.
Jos koputetaan oveen bunkkerin on tunnuslause koskaan et muuttua
saa... Koskaan et muuttua saa...
Ja moni tulee viel kaatumaan, ja katumaan, ett edes sattui syntymn.
Kun rankkojen ankkojen opetusryhm tulee teille tahtia nyttmn!
Niin aseita sormeilee rpylt hikiset.
Kuolet, jollet nkemyksin jaa.
Vaan sinkin rankka ankka viel vikiset, kun bunkkerissa
jokin rasahtaa.
Niin ankkajoukko htkht, vain hyheni ilmaan j leijumaan.
Nin voiman alttarille joutuu joskus uhraamaan!
Kun tulitus viimein taukoaa, kaatuneille tehdn kunniaa.
Ja suurin lyp muita ankkoja muistuttaa:
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille ett min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille ett min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille ett min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
MIES!
Vihdoin viimein odotettu piv koitti.
Johtaja-ankka lhtkskyn konekivrill soitti
soitti. Hyheniin meni mutaa ja rapaa, ja jokainen oli
vastuusta vapaa, tieten tyn oikeutuksen!
Vaan vihan innossa kontrolli petti.
Liian varhain irti psi tulivoima.
Taisi irti pst koko helvetti,
kun oli joka ankka pian toisen likvidoima.
Vain yksi en tantereella raahautui viime voimillaan.
Se rjytti reiin vihollismuuriin,
ja ji nky katsomaan.
Se kyrillen tiiraili kolostaan,
kun kansa rannalla nauroi ja ui.
Ja moni nytti nauttivan olostaan,
rankka ankka rantaleijonille nyrkki pui.
Se silmns loi yls taivaaseen,
ja lausui viimeiseksi lauseekseen:
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
[...] Read more
song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Bruden i Rørvig Kirke
Klart skinner Maanen paa den nøgne Kyst.
I Præstegaarden er nu Alt saa tyst;
Dog, tyst og stille er det stedse der,
Thi i den øde Egn den ligger her
Paa Tangen, som gaaer langt hist ud i Havet,
Hvor Kirken staaer i Sandflugt halv begravet.
Hvem nærmer sig? — Med stærke Skridt de gaae.
Det er en Skare Mænd med Kapper paa!
Men under Kappen blinker Staalet frem;
Den gamle Præst de gjæste i hans Hjem. -
Alt ryster Porten ved de stærke Slag;
Selv Spurven vækkes under Husets Tag
Og flagrer, bange, fra sin lille Rede,
Til Lyngen paa den sorte Hede.
II
Med Fader-Blik og sølvgraat Haar,
Den gamle Præst nu hos dem staaer;
Men taus som Aander er hver Mand;
De pege mod den nøgne Strand,
Hvor Kirken hæver sin røde Muur,
I den døde Natur.
Han kjender i dem et fremmed Folk;
De vise ham Guld og den skarpe Dolk,
De bede og true — nu drage de bort,
Og Præsten følger i Kjortel sort.
Fast holder han Bibelen under sin Arm,
Men Hjertet banker i Oldingens Barm;
De bane sig Vei gjennem Sandet,
Til Kirken ved Vandet.
III
Rundtom er alt saa øde, man seer kun den nøgne Strand,
Hvor Tangen flagrer i Vinden, henad det hvide Sand.
Saa underligt Bølgerne synge og over Dybet gaae,
De svulme, som Hjertet der længes, derfor de briste maae.
I Maanskinnet stiger Skummet, det hvide Bølge-Liig;
Den hvidgraa Maage flygter med bange, hæse Skrig,
Og slaaer mod Kirke-Ruden sit stærke Vinge-Par.
See Kirken den er oplyst, som aldrig før den var,
Og huult og dæmpet stiger derinde Sangen frem,
Det er, som Tone-Bølgen kom fra de Dødes Hjem.
IV
Af fremmede Mænd er hele Kirken fuld,
De straale sært i Vaaben og i Guld;
Kun tyndt er Skjægget om den brune Kind,
De hylle sig i deres Kapper ind;
Med Raslen Sværdene mod Gulvet slaae;
Man seer en Qvinde ene blandt dem staae,
[...] Read more
poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!
Ihmisoikeuksien Julistus
Tm vki tss tuskin pataan sylkee koskaan.
Puhuvatpa sujuvasti esteettist roskaa!
Onko tm komedia? Saako tss nauraa?
Palvellako isnt vai tytrtns Lauraa?
Mit min sanon, kun ne joskus jotain kysyy?
Kai trkeint on, ett edes typaikka pysyy
Miten istuu pukuni, tai puhe, jota nnn?
Mithn ne puhuvat kun selkni knnn?
Yksi ni huutaa: kenen vuoksi tt jatkat?
Haistatetaan pitkt otetaan hatkat!
Tahdotko todella olla rahamiehen renki?
Jaakobin painissa tnn aine vastaan henki.
Mietin miksi nit mietin
kun kerran el, kai elkin vois?
Jos antaisi sen maineen menn,
ottaisi sen elmnvietin ja elelisi pois.
En vlit en kunniasta,
en mammonasta, en muotirteist
Otan sen mik annetaan
Paratiisikin on lupaus vaan
ja min tahdon kteist
Siksi ovat unelmanne niin kovin kaukaisia
ja kytksen kultainen kirja paskapaperia.
Tm on ihmisoikeuksien julistus
sen ovat siunanneet YK ja Kristus.
Jokaisen sielussa saakoon hel
sisisen elimen kyky nauttia ja el!
Sielussa hel halu el.
Taistelevat metsot ykkrivt sielu jss.
Kaikilla on ihan liikaa ajatuksia pss.
Maailmassanne on aina seinn pern sein.
Min kaipaan happea ja puutahein.
Eip ole tmn pallon pll
mitn mestareita tai jumalaa,
kun antaa vain sen maineen menn,
etsii sit elmnvietti
ja hyv humalaa
Se on parasta elm, ja kaikki siit pit!
Jos joku onneton ei pid, niin ei voi mitn.
Tm on ihmisoikeuksien julistus
sen ovat siunanneet YK ja Kristus.
Jokaisen sielussa saakoon hel
sisisen elimen kyky nauttia ja el!
song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Book Of The Duchesse
THE PROEM
I have gret wonder, be this lighte,
How that I live, for day ne nighte
I may nat slepe wel nigh noght,
I have so many an ydel thoght
Purely for defaute of slepe
That, by my trouthe, I take no kepe
Of no-thing, how hit cometh or goth,
Ne me nis no-thing leef nor loth.
Al is y-liche good to me --
Ioye or sorowe, wherso hyt be --
For I have feling in no-thinge,
But, as it were, a mased thing,
Alway in point to falle a-doun;
For sorwful imaginacioun
Is alway hoolly in my minde.
And wel ye wite, agaynes kynde
Hit were to liven in this wyse;
For nature wolde nat suffyse
To noon erthely creature
Not longe tyme to endure
Withoute slepe, and been in sorwe;
And I ne may, ne night ne morwe,
Slepe; and thus melancolye
And dreed I have for to dye,
Defaute of slepe and hevinesse
Hath sleyn my spirit of quiknesse,
That I have lost al lustihede.
Suche fantasies ben in myn hede
So I not what is best to do.
But men myght axe me, why soo
I may not slepe, and what me is?
But natheles, who aske this
Leseth his asking trewely.
My-selven can not telle why
The sooth; but trewely, as I gesse,
I holde hit be a siknesse
That I have suffred this eight yere,
And yet my bote is never the nere;
For ther is phisicien but oon,
That may me hele; but that is doon.
Passe we over until eft;
That wil not be, moot nede be left;
Our first matere is good to kepe.
So whan I saw I might not slepe,
Til now late, this other night,
Upon my bedde I sat upright
And bad oon reche me a book,
A romaunce, and he hit me took
[...] Read more
poem by Geoffrey Chaucer
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!
Syyllisyys
Nyt joka ikisen aamuna piru psi pll tasapainoilee,
rntsateessa pururadalla niskavilloissa tempoilee,
ja nuoruus menee,
vanhuus tulee,
kauas kaikki muu karata saa,
vaan joka talvi, kevt, kes, syys
palaa syyllisyys.
Joka talvi, kevt, kes, syys
palaa syyllisyys.
Ja pyyt syyllisyys:
"tule tnne synnin suden luo,
syyllisyyden musta malja juo."
"Ei, en tule, pahasta puhdas oon!"
"Siisp puhallan ja puhkun itsetuntosi kumoon."
Tarhan pihamaalla pienokainen.
Kovin viaton,
rknokkainen,
kiikkuu
eik aavistaa saata,
kuinka suuri voima liikkuu,
nurkan takaa sinua tarkkailee tuo
ja mustaa maalia juo.
Se tulee tuttavaksi tnn,
et toisin ptt vois.
Se ptt, milloin tulee,
eik lhde pois.
Nurkkiin nukkumaan kipuaa,
mustaa maalipurkkia kuljettaa,
ja juuri kun kaikki oli, kuten pitikin olla
se suhersi seinn: mitp nolla?
Nyt joka ikisen aamuna piru psi pll tasapainoilee,
rntsateessa pururadalla niskavilloissa tempoilee,
ja nuoruus menee,
vanhuus tulee,
kauas kaikki muu karata saa,
vaan joka talvi, kevt, kes, syys
palaa syyllisyys.
Joka talvi, kevt, kes, syys
palaa syyllisyys.
Joka talvi, kevt, kes, syys
pyyt syyllisyys.
"tule tnne synnin suden luo,
syyllisyyden musta malja juo."
"Ei, en tule, pahasta puhdas oon!"
"Siisp puhallan ja puhkun itsetuntosi kumoon."
Sill syyllisyys kuuliaista rakastaa,
se voimaa vammoistamme ammentaa,
pian niist pes rakentaa:
viereen tuvan
valmistuvan jo nen
[...] Read more
song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Paratiisin Sahakielet
Tarkkailkaa jlkikasvuanne:
ehk teidnkin pikku Marjattanne
on aikeissa ohjeenne unohtaa...
Seksuaalinen holtittomuus saa
otteen Marjatasta, ja - katsokaa:
kun pari karvaisia jalkoja
nahkahousuissa hikoaa...
tytt viiksi kasvattaa!
Kurittajanlakki otsaa koristaa:
(Kuuletteko te sen,
mink min kuulen?)
Mit sanotte sukulaisille?
Minne hpepilkkunne aiotte piilottaa?!
(Kuuletteko te sen,
mink min kuulen?)
Me olemme ne
paratiisin sahakielet
saapuneet
hakemaan
lastenne sielut!
"Se ei voi olla minusta!" , huutaa is.
Se hinttik hnen perheens lis?
- se sama hintti kotiin kuljettaa
laumoittain ystvin uusia,
joukkoa perin arveluttavaa...
ja taustalla pauhaa
-kumma kyll- se sama melu...
se murskaa! jauhaa! ei hetken rauhaa
suo. Huumediileri sy pydstnne,
ylenkatsoo teit, antaa ylen ja naurahtaa
(Kuuletteko te sen,
mink min kuulen?)
Mit sanotte sukulaisille?
Minne hpepilkkunne aiotte piilottaa?!
(Kuuletteko te sen,
mink min kuulen?)
Me olemme ne
paratiisin sahakielet
saapuneet
hakemaan
lastenne sielut!
Tarkkailkaa jlkikasvuanne:
kyll teidnkin rakas pikku-Jukkanne
saastaa kotiin salakuljettaa...
Tarkkailkaa jlkikasvuanne!
kyll teidnkin rakas pikku-Jukkanne...
niin, ja taustalla pauhaa
se sama melu: se alati pauhaa
Se murskaa! jauhaa! ei hetken rauhaa!
pilkkokaa stereonsa! pilkkokaa radionsa!
[...] Read more
song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
The Tale of Gamelyn
Fitt 1
Lithes and listneth and harkeneth aright,
And ye shul here of a doughty knyght;
Sire John of Boundes was his name,
He coude of norture and of mochel game.
Thre sones the knyght had and with his body he wan,
The eldest was a moche schrewe and sone bygan.
His brether loved wel her fader and of hym were agast,
The eldest deserved his faders curs and had it atte last.
The good knight his fadere lyved so yore,
That deth was comen hym to and handled hym ful sore.
The good knyght cared sore sik ther he lay,
How his children shuld lyven after his day.
He had bene wide where but non husbonde he was,
Al the londe that he had it was purchas.
Fayn he wold it were dressed amonge hem alle,
That eche of hem had his parte as it myght falle.
Thoo sente he in to contrey after wise knyghtes
To helpen delen his londes and dressen hem to-rightes.
He sent hem word by letters thei shul hie blyve,
If thei wolle speke with hym whilst he was alyve.
Whan the knyghtes harden sik that he lay,
Had thei no rest neither nyght ne day,
Til thei come to hym ther he lay stille
On his dethes bedde to abide goddys wille.
Than seide the good knyght seke ther he lay,
'Lordes, I you warne for soth, without nay,
I may no lenger lyven here in this stounde;
For thorgh goddis wille deth droueth me to grounde.'
Ther nas noon of hem alle that herd hym aright,
That thei ne had routh of that ilk knyght,
And seide, 'Sir, for goddes love dismay you nought;
God may don boote of bale that is now ywrought.'
Than speke the good knyght sik ther he lay,
'Boote of bale God may sende I wote it is no nay;
But I beseche you knyghtes for the love of me,
Goth and dresseth my londes amonge my sones thre.
And for the love of God deleth not amyss,
And forgeteth not Gamelyne my yonge sone that is.
Taketh hede to that oon as wel as to that other;
Seelde ye seen eny hier helpen his brother.'
Thoo lete thei the knyght lyen that was not in hele,
And wenten into counselle his londes for to dele;
For to delen hem alle to on that was her thought.
And for Gamelyn was yongest he shuld have nought.
All the londe that ther was thei dalten it in two,
And lete Gamelyne the yonge without londe goo,
[...] Read more
poem by Anonymous Olde English
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!
Im Nin'alu
IM NIN'ALU
DAL THAE NA DIVIM
DAL THAE MAROM
LO NIN'ALU
IM NIN'ALU
DAL THAE NA DIVIM
DAL THAE MAROM
LO NIN'ALU
IM NIN'ALU LU LU
IM NIN'ALU LU LU
EL HAI
EL HAI
IM NIN'ALU LU LU
IM NIN'ALU LU LU
EL HAI
You know I love you
Like no other
Like no other
In my prayer
HAYOT SHA HAMRO SE WA SOHVIM
MI YOM BARI'OH NICH LA LU
IM NIN'ALU LU LU
IM NIN'ALU LU LU
EL HAI
Take me away I need your help
Somebody cries within the herd
Oh, my God I need your help
UBE SHESH KA NOFAYIM SA VIVIM
OFIM BE'ET YIT GALDZHA LU
EL HAI
EL HAI
IM NIN'ALU LU LU
IM NIN'ALU LU LU
EL HAI
IM NIN'ALU
DAL THAE NA DIVIM
DAL THAE MAROM
LO NIN'ALU
song performed by Ofra Haza
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
Leonard Ei Laula
Jossain lnness kartano on,
jonka emnt huutaa,
lujaa huutaa,
kaaressa ptn lattiaan ly,
hokee "Saatana, Leonard!"
eik juuri muuta.
Kulmalla siin on tanssipaikka
ja pahainen
putkan lainen,
kaikissa niiss olen laulanut,
sen tiet poliisi
ja moni rikas iknainen...
Vaan kun vtyksen luonna laitettiin,
ja rouvilla rahaa riitti, niin
en voinut olla lankeematta laulelmiin...
Olin siis joutunut joutomaalle
ja jlkikin oli
tyn mukainen,
vaan pahuudesta mitn tehnyt en -
jos joskus lauseen lauloinkin,
olosuhteet saneli sen.
Silloin kun skki phni painettiin,
koristeeksi kytt kiedottiin,
en voinut olla lankeematta laulemiin...
Silloin liversin laulamaan se pahan d:n
- jo joku katos joen pimeyteen,
ikuisuuksiksi
sementtikinttuineen...
Nyt omatunto soimaa: kutittaako tollon kaulaa?
paras olisi, ettei Leonard laula.
Ihanainen isnmaa
on alkanut allani kuumottaa,
on hmrherraa leskirouvaa monta
kovin katkeraa - voi tapahtua
nyrlle kertojallenne
jotain vkivaltaista, peruuttamatonta...
Vaan kun vtyksen luonna laitettiin,
ja rouvilla rahaa riitti, niin
en voinut olla lankeematta laulelmiin...
Silloin kun skki phni painettiin,
koristeeksi kytt kiedottiin,
tuli tarve tutustua toisiin maisemiin...
Siis jos jostain nappaat nelirenkaisen,
jrjestn passin ja muun kaiken,
ja rajan takana
lupaan ett laula en.
Silloin tanssin kanssasi, vaikkei tulisikaan
se kaunista katseltavaa olemaan, ja lupaan:
(2x)en lausettakaan laula, en sinusta ainakaan,
en nuottiakaan laula, en sinusta, milloinkaan.
song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!
The Canterbury Tales; the Wyves tale of Bathe
The Prologe of the Wyves tale of Bathe.
Experience, though noon auctoritee
Were in this world, were right ynogh to me
To speke of wo that is in mariage;
For, lordynges, sith I twelf yeer was of age,
Thonked be God, that is eterne on lyve,
Housbondes at chirche-dore I have had fyve-
For I so ofte have ywedded bee-
And alle were worthy men in hir degree.
But me was toold, certeyn, nat longe agoon is,
That sith that Crist ne wente nevere but onis
To weddyng in the Cane of Galilee,
That by the same ensample, taughte he me,
That I ne sholde wedded be but ones.
Herkne eek, lo, which a sharpe word for the nones,
Biside a welle Jesus, God and Man,
Spak in repreeve of the Samaritan.
'Thou hast yhad fyve housbondes,' quod he,
'And thilke man the which that hath now thee
Is noght thyn housbonde;' thus seyde he, certeyn.
What that he mente ther by, I kan nat seyn;
But that I axe, why that the fifthe man
Was noon housbonde to the Samaritan?
How manye myghte she have in mariage?
Yet herde I nevere tellen in myn age
Upon this nombre diffinicioun.
Men may devyne, and glosen up and doun,
But wel I woot expres withoute lye,
God bad us for to wexe and multiplye;
That gentil text kan I wel understonde.
Eek wel I woot, he seyde, myn housbonde
Sholde lete fader and mooder, and take me;
But of no nombre mencioun made he,
Of bigamye, or of octogamye;
Why sholde men speke of it vileynye?
Lo, heere the wise kyng, daun Salomon;
I trowe he hadde wyves mo than oon-
As, wolde God, it leveful were to me
To be refresshed half so ofte as he-
Which yifte of God hadde he, for alle hise wyvys?
No man hath swich that in this world alyve is.
[...] Read more
poem by Geoffrey Chaucer
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!
Februar
'- Mark og Enge dækkes af den hvide Snee,
Paa de døde Blomster vil ei Livet see;
Dog, mens Vinterkulden trykker Jordens Kyst,
Anelse og Længsel fylder hvert et Bryst -!'
*
Maanen, som en Havfrue, fra den fjerne Old,
Svømmer hen ad Himlen, deilig, men saa kold.
Skoven staaer med Riimfrost, glimrende og hvid,
Drømmer vist i Natten om sin Sommertid,
Om de grønne Blade med den friske Duft,
Om de smukke Blomster og den varme Luft.
Ja, hvert Træ i Skoven har sin Sommer-Drøm,
Der, som Digter-Hjertets, døer i Tidens Strøm.
Mark og Enge dækkes af den hvide Snee,
Paa de døde Blomster vil ei Livet see;
Dog, mens Vinterkulden trykker Jordens Kyst,
Anelse og Længsel fylder hvert et Bryst.
Som et Skyggebilled', sat mod Luftens Blaa,
Staaer hist Herregaarden, der er Taarne paa!
Alt er gothisk gammelt, hvilket Malerie!
Ret som Riddertiden slumrede deri.
Under Vindebroen, ved de frosne Rør,
Er' i Muren Huller; der var Fængsler før.
Vaabenet med Indskrift over Porten staaer,
Og om Vindueskarmen kunstigt Løvværk gaaer.
Mellem to Karnapper groer en mægtig Lind,
Der, ad Vindeltrappen, vil vi træde ind.
Hvilke gamle Døre! og hvor de er' smaae!
Ovenover stolte Hjortetakker staae.
Gjennem hele Fløien strækker sig en Gang,
Maaneskinnet gjør den mere dyb og lang.
Riddersmænd og Fruer, mens vi gaae forbi,
See, som bundne Aander, fra hvert Malerie.
Hvem er vel hin Ridder med det mørke Blik?
Engang stolt og modig, han i Livet gik;
Mægtigt svulmed' Hjertet, Jorden har ham gjemt,
Ei hans Slægt man kjender, her hans Navn er glemt!
Hvilken deilig Qvinde! Liv og Aand man seer.
Og af disse Former er nu intet meer?
Intet meer, undtagen dette Farvespil,
Som hver Livets Sommer meer henbleges vil!
Dette Smiil om Munden, dette Tanke-Blik,
Denne Sundheds-Farve hendes Kinder fik;
Alt er Støv og Aske, Alt i Jorden gjemt,
Og, som Hjertets Drømme, Sorg og - Glæde, glemt!
Tys! fra Salen klinger Toners Harmonie,
[...] Read more
poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!