Citatepedia^®.com

Alla Jalavapuun

puistikon laidalla, jalavan alla
kesisen pivn kohdattiin:
liversi leivo pankin ikkunalla,
syreenit suloiset tuoksuivat niin.
kadulla Corollaa pidin ness,
kun sin, lintuni, pankkiin menit...
kiinnitin tekoparran eteisess.
sireenit soivat, tuoksui syreenit...
vaan nyt tuo kaikki on kaukaista aivan:
emme en kaappaajina astu laivaan,
en en konepistoolitulella reittisi raivaa
aamussa suven taivaan.
kerran vain kohdataan:
alla hirsipuun.
niin oli hanget ja jrkesi jss,
paljastit kuprumme suunnitellun!
joku laverteli Suomen pss!
-ainakin siit kerrasta, kun
puistikon laidalla, jalavan alla
kesisen pivn kohdattiin:
liversi leivo pankin ikkunalla,
syreenit suloiset tuoksuivat niin

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Varjoleikit

puistikon laidalla, jalavan alla
kesisen pivn kohdattiin:
liversi leivo pankin ikkunalla,
syreenit suloiset tuoksuivat niin.
kadulla Corollaa pidin ness,
kun sin, lintuni, pankkiin menit...
kiinnitin tekoparran eteisess.
sireenit soivat, tuoksui syreenit...
vaan nyt tuo kaikki on kaukaista aivan:
emme en kaappaajina astu laivaan,
en en konepistoolitulella reittisi raivaa
aamussa suven taivaan.
kerran vaan kohdataan:
alla hirsipuun.
niin oli hanget ja jrkesi jss,
paljastit kuprumme suunnitellun!
joku laverteli Suomen pss!
ainakin siit kerrasta, kun
puistikon laidalla, jalavan alla
kesisen pivn kohdattiin:
liversi leivopankin ikkunalla,
syreenit suloiset tuoksuivat niin.

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Maa Alla Horjuu

Kylm y.
On meilt shkt poikki jlleen.
Kiroilet,
ja laulaa laskuhaitarit
kun muut parit
ravintolain iloissa illastaa.
Se hieman vituttaa.
Vaan vaikka maa alla horjuu,
niin rakkaus kuole ei.
Jos seurapiiri meidt torjuu,
jos valtatie ne vei,
m piittaa en,
jos s
horjut mun vieress
ja niin se on
ja niin sen tulee olla.
Kylm y
harhailla tyls torin laitaa.
Kaaduttiin,
revitiin turvat asfalttiin,
mut' tajuttiin:
N ruumit, jotka sielu ylle saa,
ne on kytttavaraa.
Ja vaikka maa alla horjuu,
niin rakkaus kuole ei.
Jos seurapiiri meidt torjuu,
jos valtatie ne vei,
m piittaa en,
jos s
horjut mun vieress
ja niin se on
ja niin sen tulee olla.
Kylm y,
ja kansa katso meit kieroon.
Vaan tietk,
te voitte tyls elmnne pitkitt
ja hidastaa
ja jd kauas taa!
Me emme aio jarruttaa.
Ei, vaikka maa alla horjuu,
niin rakkaus kuole ei.
Jos seurapiiri meidt torjuu,
jos valtatie ne vei,
m piittaa en,
jos s
horjut mun vieress
ja niin se on
ja niin sen tulee olla.
Niin se on
ja niin sen tulee olla.

[...] Read more

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Free Power

Free Power
from

POWER MADNESS
free power
from its fetters
no power without the people
does power arise from any other source
than through the intent to control confine confiscate con conk conjure
computerize contort compel complicate concoct compress concuss conflict
confute condemn corrupt collar convict collectivize confound
concenter communalize collogue collude collonize commandeer
compartmentalize castrate calumniate crucify combinate cutdown curtail
curryfavour curb cully cuff cuckold crush crunch cross-question curveball
conform confuse criticize croak criminate crash cramp cram crackdown
covert counterplan
countermine counterfeit counterattack corrode convert contrive
contaminate constrain consecrate
connive conquer
power is a venomous snake
that sheds its skin
but not its venom
free power from its sting
free power from belief
from self-righteousness
from don't-not-look-at-me aloofness
from protective-damnedness
from ego-centred-ness
from megalomanic mindlessness
from aryo-apartheid-ness
from i'm-right-Jack exclusiveness
from self-opining holiness
from crass-headed-ness
from puritanic-mule-headedness
from airy-fairy grandiloquence
from haughty vengefulness
from scary authoritarianism
from the love of command
from sexually dominating abusiveness
from un-empathic tightfistedness
from back-scratching dastardliness
from building castles in the air-ness
from masonic clubbiness
from musty brotherhood-ness
from stealing and selling-ness
from never-enough greediness
from carion-loving usury
from thoughtless puttingdown-ness
from self-aggrandizing acquisitiveness
from the love of pomposity

[...] Read more

poem by T. Wignesan
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!

Kaikki On Hyvin

Oli piv maailman parhain, oli vaatimuksia jo varhain
Joita toimitettiin ties mist, oli hirveet stmist
Kello kaulassaan aika juoksi ksittmtt mink vuoksi
Tiesi vain tuloksia tytyi nostaa, piiskata kuolluttakin hevosta
Niin me ravattiin kehdosta hautaan, hakattiin aivan kylmkin rautaa
Kaikki tiesi jo tullessaan sisn, nyt vaan kiiresti kaikkea lis
Laitettiin vaikka heikolle jlle, elementtitalot toisten plle
Radio toisti tunnissa kerran: "Peilists net maailman herran"
Jotain siit kai kuuli tuo tuuli kun kovin niin ryhtyikin puhaltamaan
Alkoi mahtavaa myrsky yllemme valmistamaan
Voi meit! Voi teit! Eksyneit!
Maailmaan tiemme kun toi, oli vain hmryys ja sekava syys
Pelastusarmeijaporukka yn meteli ja pastori rumpua li
Mustat pilvet kerntyi ensin, aivan kohta jo rakeita lensi
Rnt, kivi, rapaa ja muuta, taivas alkoi sylke ja huutaa
Ja kuin jnnitetty jousi, ostoskeskus otti ja nousi
terksisille verkkojaloilleen, eik kukaan jisi aloilleen
Pkseen puolet Puolanmaata pisti, keskelle keikkumaan ntisti
Palavat silmns keltaisista hampurilaisketjun kirjaimista
Se li Vapaudenpatsaasta vinon, pilvenpiirtjist halkopinon
Jlleen kokonainen kansa juoksi, nyt vain henkiriepunsa vuoksi
Metroasemasta ji vain tomumaja marmorille maatumaan
Ja kun keskustori katosi ksitin, moni tulisi kaatumaan
Se viskoi taloja virtojen suihin, katuvaloja puistojen puihin
Rouvat moottoritiesillan alla tukki korvia persilijalla
Huusi sireenit kellot ja vki, joka ukkostaivaalla nki
kun tuli vaunut ja helvetin piskit, meteoreja kupeiltaan iski
Silloin viime hetkell juuri, tuli taivaan leimahdus suuri
Sokaisi koko surkean maan, suisti ratsuvenkin radaltaan
Sitten oli jotain aivan uutta, pelkk pime hiljaisuutta
Ja kun valkeni vaimoni vaan, pyyhki plyist pukuaan
Ett joku meit silmiin sahaa, jos se olikin vain unta pahaa
Vaan jos niin kuka tn sopan keitti, tnne merenrantaan meidt heitti
Kuka sekoitti herrat ja narrit niin hyvin ettei en milloinkaan
toista toisesta erottamaan kyennyt taikuri taitavinkaan
Maailmaan tiemme kun toi, oli vain hmryys ja sekava syys
Kultaisin aterimin herrat puuroa si ja pankkiiri rumpua li
(skettin saamiemme tietojen mukaan Suomi on juuri kadonnut kartalta)
Nyt kaikki on hyvin, taivas on hyv
Seesteinen, syv, loputon
saa uskomaan ett kaikki muukin on
Kaikki on hyvin, meri on hyv
Se on sininen syv, loputon
Saa uskomaan ett kaikki muukin on
Nyt kaikki on hyvin, taivas on hyv
Se on seesteinen, syv, loputon
saa uskomaan ett kaikki muukin on
Kaikki on hyvin, meri on hyv
Se on sininen syv, loputon
saa uskomaan ett kaikki muukin on

[...] Read more

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

The Loves of the Angels

'Twas when the world was in its prime,
When the fresh stars had just begun
Their race of glory and young Time
Told his first birth-days by the sun;
When in the light of Nature's dawn
Rejoicing, men and angels met
On the high hill and sunny lawn,-
Ere sorrow came or Sin had drawn
'Twixt man and heaven her curtain yet!
When earth lay nearer to the skies
Than in these days of crime and woe,
And mortals saw without surprise
In the mid-air angelic eyes
Gazing upon this world below.

Alas! that Passion should profane
Even then the morning of the earth!
That, sadder still, the fatal stain
Should fall on hearts of heavenly birth-
And that from Woman's love should fall
So dark a stain, most sad of all!

One evening, in that primal hour,
On a hill's side where hung the ray
Of sunset brightening rill and bower,
Three noble youths conversing lay;
And, as they lookt from time to time
To the far sky where Daylight furled
His radiant wing, their brows sublime
Bespoke them of that distant world-
Spirits who once in brotherhood
Of faith and bliss near ALLA stood,
And o'er whose cheeks full oft had blown
The wind that breathes from ALLA'S throne,
Creatures of light such as still play,
Like motes in sunshine, round the Lord,
And thro' their infinite array
Transmit each moment, night and day,
The echo of His luminous word!

Of Heaven they spoke and, still more oft,
Of the bright eyes that charmed them thence;
Till yielding gradual to the soft
And balmy evening's influence-
The silent breathing of the flowers-
The melting light that beamed above,
As on their first, fond, erring hours,-
Each told the story of his love,
The history of that hour unblest,
When like a bird from its high nest

[...] Read more

poem by Thomas Moore
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!

Dykker-Klokken

Det var i Aaret — — ak! nu kan jeg Aaret ikke huske;
Men Maanen skinnede ret smukt paa Træer og paa Buske.
Vor Jord er intet Paradiis; som Praas tidt Lykken lyser;
Om Sommeren man har for hedt, om Vinteren man fryser.
At melde i en Elegie, hvor tidt vi her maae græde,
Det nytter jo til ingen Ting, kan ei en Christen glæde.
Det var i Aaret, som De veed, jeg ei kan rigtig huske,
Jeg gik om Aftenen en Tour imellem Krat og Buske;
Det hele Liv stod klart for mig, men jeg var ei fornøiet;
Dog muligt var det Nordens Vind, som fik mig Vand i Øiet.
En Tanke gik, en anden kom, og, for mig kort at fatte,
Tilsidst jeg paa en Kampesteen mig tæt ved Havet satte.
I Ilden er der lidt for hedt, paa Jord, som sagt, man fryser,
Og stige i en Luft-Ballon — — nei! nei! mit Hjerte gyser;
Dog muligt at paa Havets Bund i sikkre Dykker-Klokker
Sit Liv man paa Cothurner gaaer, og ei, som her, paa Sokker.
Saa tænkte jeg, og Reisen blev til næste Dag belavet,
(I Dykker-Klokker, som man veed, kan vandres gjennem Havet).
— Af klart Krystal var Klokken støbt, de Svende frem den trække,
Tilskuere paa Kysten stod, en lang, en broget Række;
Snart var det Hele bragt i Stand, jeg sad saa luunt derinde,
Nu gleed da Snoren, Tridsen peeb, jeg blev saa sær i Sinde, -
For Øiet var det sort, som Nat, og Luften pressed' saare,
Den trykkede som Hjertets Sorg, der lettes ei ved Taare. -
Det var, som Stormens Orgel slog — jeg kan det aldrig glemme!
Som naar i Ørknen en Orkan med Rovdyr blander Stemme.
— Men snart jeg blev til Tingen vant, og dette saae jeg gjerne;
Høit over mig var ravne-sort, det bruste i det Fjerne.
Der Solen stod saa rød og stor, men ei med mindste Straale,
Saa at man uden sværtet Glas „ihr' Hoheit" kunde taale.
Mig syntes Stjerne-Himlen hist i sin Studenter-Kjole
Lig Asken af et brændt Papir, hvor Smaa-Børn gaae af Skole.
— Rundt om mig klarede det op, jeg hørte Fiske bande,
Hver Gang de paa min Klokke løb og stødte deres Pande.
Men Skjæbnen, ak! det slemme Skarn, misundte mig min Glæde,
Og som en Sværd-Fisk var hun nu ved Klokkens Snoer tilstæde,
Og hurtigt gik det: „klip! klip! klip!" rask skar hun Snoren over;
Der sad jeg i min Klokke net, dybt under Havets Vover.
Først blev jeg hed, saa blev jeg kold, saa lidt af begge Dele,
Jeg trøsted' mig; Du kan kun døe, se det er her det Hele.
Men Klokken sank dog ei endnu, den drev paa Havets Strømme,
Jeg lukkede mit Øie til, og lod saa Klokken svømme.
Den foer, ret som med Extra-Post, vist sine tyve Mile,
„Und immer weiter, hop! hop! hop!" foruden Rast og Hvile.
Een Time gik, der gik vel tre, men Døden kom dog ikke,
Saa blev jeg af den Venten kjed, og aabned mine Blikke.
Ak Herreje! ak Herreje! Hvad saae jeg dog paa Bunden!
Den første halve Time jeg som slagen var paa Munden. -
Dybt under mig var Bjerg og Dal med Skove samt med Byer,
Jeg Damer saae spadsere der med store Paraplyer. -

[...] Read more

poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!

The greatest sin

Having supremely spell binding eyes was simply not a sin at all; but
pretending that you were gruesomely blind; unable to see a step
further even after possessing them right since innocent childhood;
was the greatest sin,

Having robust complexioned feet was simply not a sin at all; but
pretending that you couldn't walk even an inch forward; had not the
slightest of capacity to run even after possessing them right since
innocent childhood; was the greatest sin,

Having tenaciously knotted fingers projecting from the palm was
simply not a sin at all; but pretending that you had grave difficulty
in hoisting objects; didn't posses the most minuscule of power to
defend yourself even after possessing them right since innocent
childhood; was the greatest sin,

Having dangling earlobes delectably cascading from the periphery of
your rubicund cheek was simply not a sin at all; but pretending that
you couldn't bear the tiniest of sound; floundered miserably to
decipher the intricacy of voice even after possessing them right
since innocent childhood; was the greatest sin,

Having a perfectly throbbing heart palpitating in marvellous
synchrony inside your chest was simply not a sin at all; but
pretending that you just didn't have the power to love; the virtue to
embrace other humans of your kind even after possessing it right
since innocent childhood; was the greatest sin,

Having dual pairs of luscious lips was simply not a sin at all; but
pretending that you couldn't speak a single word; abysmally stuttered
to convey the most infinitesimal of message to your compatriots even
after possessing them right since innocent childhood; was the
greatest sin,

Having ravishing clusters of hair on your scalp was simply not a sin
at all; but pretending that God had kept you disdainfully bald; that
your head shivered uncontrollably in cold even after possessing them
right since innocent childhood; was the greatest sin,

Having boundless lines on your glowing palm was simply not a sin at
all; but pretending that your entire life was ruined; your progress
had come to an abrupt standstill even after possessing them right
since innocent childhood; was the greatest sin,

Having pompously bulging muscle in your arms was simply not a sin at
all; but pretending that you were as feeble as a mosquito; couldn't
lift your very own body even after having them right since innocent
childhood; was the greatest sin,

Having thousands of voluptuously tantalizing eyelashes extruding from

[...] Read more

poem by Nikhil Parekh
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!

Beelsebub Ei Nuku Koskaan

Joskus iden tunteina
voi varmasti sen aistia
ettei ole yksin.
Kaikki tss huoneessa
ehk' ei paljastu kerralla siis
varaudu ylltyksiin.
Ja tee mit teet,
kunhan muistat vaan.
Vanha Beelsebub ei
nuku koskaan.
Ei nuku koskaan.
Kun kiltit idin kiltit ist
kiltit lapset nukkumaan
peitelty on saateltu on
hyhen saarten satamaan.
Niin varjoista esiin ontuu
katalia kulkijoita
siis tuskin turhaan heist kukaan
tarkkailee taivaita noita.
Kun musta pilvi seurailee
yll kulkee liikahtaa
kaiken muistiin kirjoittaa
vain punakyn kiiruhtaa.
Aivan.
Niin kaupunki nukkuu
kristityn untaan
vaan vanha Beelsebub ei
nuku koskaan
Ja kuolevaiset kuten me
ilman yn unta uuvumme
yht vain uni ei paina
yksi unta valvoo aina.
Puoli vartaloa vallan
ikneidollamme on
tuolla paremmalla puolen
pihan roskalaatikon.
Naapureidensa elm
kovin rouvaa kiinnostaa
mutta jokin mys hnen
taivaltansa varjostaa.
Kun musta pilvi seurailee
yll kulkee kiinni saa
pilvest suuri nyrkki
kunnotonta kumauttaa.
Aivan.
Niin tee mit teet,
kunhan muistat vaan.
Vanha Beelsebub ei
nuku koskaan.
Ja kukapa tiet

[...] Read more

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Ihana Elm

M vetelehdin jossain kuun alla
kun lauloi ni galaksien kaikkivallan:
"Tokihan tll maleksia saa,
vaan etk tahtois maapallolla mys matkustaa?
Siis olkoon sinun tm tie,
joka vie miten kuten minne lie..."
Niin m kvin kiinni pyydyksiin,
vuosikymmeniini muutamiin.
Ne edess laulelin lapsivedess
la la la la la la la la,
la la la la la la la la,
tm siis on elm?
A-haa...
Kun katsoo kauas historian taa,
on riveiss vain monen sorttista elukkaa:
juodaan savua ja spriit;
sydn, kun ollaan kanveesiin kaatumassa kesken ottelun...
No mits m muuten noista elukoista
jollen peiliss nkis samanmoista
Niin m kvin kiinni pyydyksiin;
vuosikummeniini muutamiin,
joissa lauleskellaan juottoloissa
la la la la la la la la...
Ja mulla on vain mun moottorisuu
vaan naapurin neidolla on sen persikkapuu.
Jos kumoon neidon pystyn puhumaan,
saan kiintymyksen, persikat ja perintmaan.
No, mits m muuten nosita persikoista,
muttei tuollaista paria lie toista?
Niin m kvin kiinni pyydyksiin;
vuosikymmeniini muutamiin,
joissa lauleskellan lakanoissa
la la la la la la la la...
Kuin hullut heittydytn alati uuteen
kielet rautakaiteissa, naamat rss...
Kun vh jrkikin on ammuttu avaruuteen,
ukkokodissa horistaan housut pss.
Ja niin m kvin kiinni pyydyksiin,
vuosikymmeniini muutamiin...
ja jlkeen sen avaruuden komeroissa,
elmnura takana,
laulelee kaukana poissa positiivinen pakana.
la la la la la la la la...
Tm on siis elm?

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Bruden i Rørvig Kirke

Klart skinner Maanen paa den nøgne Kyst.
I Præstegaarden er nu Alt saa tyst;
Dog, tyst og stille er det stedse der,
Thi i den øde Egn den ligger her
Paa Tangen, som gaaer langt hist ud i Havet,
Hvor Kirken staaer i Sandflugt halv begravet.
Hvem nærmer sig? — Med stærke Skridt de gaae.
Det er en Skare Mænd med Kapper paa!
Men under Kappen blinker Staalet frem;
Den gamle Præst de gjæste i hans Hjem. -
Alt ryster Porten ved de stærke Slag;
Selv Spurven vækkes under Husets Tag
Og flagrer, bange, fra sin lille Rede,
Til Lyngen paa den sorte Hede.

II
Med Fader-Blik og sølvgraat Haar,
Den gamle Præst nu hos dem staaer;
Men taus som Aander er hver Mand;
De pege mod den nøgne Strand,
Hvor Kirken hæver sin røde Muur,
I den døde Natur.
Han kjender i dem et fremmed Folk;
De vise ham Guld og den skarpe Dolk,
De bede og true — nu drage de bort,
Og Præsten følger i Kjortel sort.
Fast holder han Bibelen under sin Arm,
Men Hjertet banker i Oldingens Barm;
De bane sig Vei gjennem Sandet,
Til Kirken ved Vandet.

III
Rundtom er alt saa øde, man seer kun den nøgne Strand,
Hvor Tangen flagrer i Vinden, henad det hvide Sand.
Saa underligt Bølgerne synge og over Dybet gaae,
De svulme, som Hjertet der længes, derfor de briste maae.
I Maanskinnet stiger Skummet, det hvide Bølge-Liig;
Den hvidgraa Maage flygter med bange, hæse Skrig,
Og slaaer mod Kirke-Ruden sit stærke Vinge-Par.
See Kirken den er oplyst, som aldrig før den var,
Og huult og dæmpet stiger derinde Sangen frem,
Det er, som Tone-Bølgen kom fra de Dødes Hjem.

IV
Af fremmede Mænd er hele Kirken fuld,
De straale sært i Vaaben og i Guld;
Kun tyndt er Skjægget om den brune Kind,
De hylle sig i deres Kapper ind;
Med Raslen Sværdene mod Gulvet slaae;
Man seer en Qvinde ene blandt dem staae,

[...] Read more

poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!

Januar

'- Nyfødt Aaret er vorden!
Stolt, med den flagrende Lok, i Storm og i Blæst,
Paa sin vingede Hest
Jager Tiden hen over Jorden - !'
*
Vandringsmanden.
Et Hjem for Samojed og Pescheræ
Viser den frosne Jord med sin Snee;
Men her, som i et Feeland at see,
Staaer det riimfrosne Træ
Og løfter mod Solen sin glimrende Green
Mod en Luft, som Italiens, sortblaa, men reen.
Det er deiligt at see,
Hvor over den hvide Snee
Den sorte Rovfugl svæver,
Og Hytterne hist, hvor Røgen sig hæver,
Hvor Pigen strøer Korn af sin lille Kurv
For den qviddrende Spurv.
- Ja, nyfødt Aaret er vorden!
Stolt med den flagrende Lok, i Storm og i Blæst,
Paa sin vingede Hest
Jager Tiden hen over Jorden,
Trykker med faderlig Arm
Sine Børn, de kommende Aar, til sin Barm.
Er Maanen i Næ tolv Gange vorden,
Svæver et Barn fra hans Bryst til Jorden,
Hvorfra den ventende Broder vil stige
Igjen til sit evige Rige.
Thi Himmelens mægtige Blaa er det Hav,
Hvor Aaret forsvinder,
Hvorfra det nye oprinder
For vor Jord, denne altid blomstrende Grav.
Tiden
(paa sin vingede Hest).
Min Jord, Du er saa skjøn at see
I Sommer-Grønt, i Vinter-Snee!
Din Kamp, Din Færdsel, Død og Liv,
Alt peger til et Guddoms-Bliv!

Du Hvilepunkt for Tanken gav;
Først saae jeg kun et Taage-Hav,
Det maatte snart for Lyset døe,
Og Du fremstod, men alt var Sø!
Da voxte frem den første Ø,
Med Skov og Frugt og Blomster smaae,
Og Mennesket sin Skaber saae.

Hvert Aar et Barn jeg sendte ned,
Og gjennem Had og Kjærlighed
Det atter sig til Himlen svang,

[...] Read more

poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!

Rankat Ankat

Ne rankat ankat rakentaa nuo bunkkerinsa betonista,
ja irvisten paloviinaa juo, kun askarrellaan tappolista.
On nynny mm pullasorsa, joka muutosmusiikkia soittaa.
On paperia sen Opel Corsa, kun panssarivaunu tiet tasoittaa.
On vihollinen vieras lapsikin, ja se maa joka j rajan taa.
Jos koputetaan oveen bunkkerin on tunnuslause koskaan et muuttua
saa... Koskaan et muuttua saa...
Ja moni tulee viel kaatumaan, ja katumaan, ett edes sattui syntymn.
Kun rankkojen ankkojen opetusryhm tulee teille tahtia nyttmn!
Niin aseita sormeilee rpylt hikiset.
Kuolet, jollet nkemyksin jaa.
Vaan sinkin rankka ankka viel vikiset, kun bunkkerissa
jokin rasahtaa.
Niin ankkajoukko htkht, vain hyheni ilmaan j leijumaan.
Nin voiman alttarille joutuu joskus uhraamaan!
Kun tulitus viimein taukoaa, kaatuneille tehdn kunniaa.
Ja suurin lyp muita ankkoja muistuttaa:
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille ett min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille ett min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak! Sanokaa niille ett min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
MIES!
Vihdoin viimein odotettu piv koitti.
Johtaja-ankka lhtkskyn konekivrill soitti
soitti. Hyheniin meni mutaa ja rapaa, ja jokainen oli
vastuusta vapaa, tieten tyn oikeutuksen!
Vaan vihan innossa kontrolli petti.
Liian varhain irti psi tulivoima.
Taisi irti pst koko helvetti,
kun oli joka ankka pian toisen likvidoima.
Vain yksi en tantereella raahautui viime voimillaan.
Se rjytti reiin vihollismuuriin,
ja ji nky katsomaan.
Se kyrillen tiiraili kolostaan,
kun kansa rannalla nauroi ja ui.
Ja moni nytti nauttivan olostaan,
rankka ankka rantaleijonille nyrkki pui.
Se silmns loi yls taivaaseen,
ja lausui viimeiseksi lauseekseen:
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!
Kvaak kvaak kvaak kvaak! Min olen mies!

[...] Read more

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Paratiisi (Ville Valo And The Agents)

Kun m sinut kohtasin oli ilta ihanin linnut
lauloi ja kimmelsi taivaan kuu
Sin sanoit menkmme maalle meidn landelle.
mietin, nyt juttu t onnistuu
Perille kun saavuttiin kukat kukki tuoksui niin
meri vaahtosi kuin olut kuohuaa
Heti rantaan kuljettiin liiat kuteet riisuttiin,
oli tunnelma niin huumaavaa.
Oi jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman
tmn maailmani pallon valtavan
mutta enhn sit tee
pieni hetki riittnee
kun sun vierellsi nin olla saan
Varret yhteen kiedottiin, hiekka tarttui
varpaisiin,
meren kiihken rytmiin kun vaivutiin
pient huulta heitit kai, suoraan suusta suuhun
vain,
nist aikuiset puhuu kuiskuttain
Oi jos

song performed by H.I.M.
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Marts

'Livets Frihed, Jordens Baand,
Kamp imellem Form og Aand.'

*
Mægtigt Vaarens Pulse banke,
Dog er det saa kold en Tid;
See, imellem Form og Tanke
Viser sig den store Strid;
Aaret giver i det Mindre,
Hvad i Secler Verden gav,
Hvad du seer, hvor Stjerner tindre,
Og i Oldtids sjunkne Grav,
Livets Frihed, Jordens Baand,
Kamp imellem Form og Aand.
*
Jorden.
Ton høit i Tidens Kamp mit stolte Qvad!
En Verden være mig mit Nodeblad,
Urbjergene, som dybt grundfæsted' staae,
De er' de sorte Streger, sat' derpaa,

Og hver Forstening, hvert et Lag deri,
Er Noden til den stolte Melodie.
Hvert Mammuthsdyr, hver Blomst i Stenen bundet
Os synger om et Liv, som er forsvundet,
Om Tidens Stræben, Tidens snevre Baand,
Om Kampen mellem Formerne og Aand.

Hvo sprængte Himlen med sit Stjernetal,
Den vidtudstrakte Ymers Pandeskal,
Den høie Himmelhvælving i sin Skranke -
Hvo, uden Aanden med sin Flamme-Tanke?
Copernikus gav Jorden Liv og Gang,
Stolt alle Sphærerne i Rummet sang,
De gamle Former bort som Avner fløi,
Og Verden blev saa navnløs stor og høi.

Den vilde Søgang bryder stolt hver Skranke,
Og Klippen brister, som den skjøre Planke,
Sø bliver Land og Landet atter Sø,
Men dobbelt skjøn sig reiser Ø ved Ø,
Det indre Liv sig lader ei betvinge.
See! Skovene fra Jordens Muld fremspringe,
Fixstjernens Skjær naaer ned til Jordens Bugt,
Skjøndt Secler svinde i dens snare Flugt,
Men Rummet ei kan Kraftens Straale dæmpe,
Forgjæves Titans Børn mod Himlen kjæmpe.
Brænd Byer af, riv ned med Tiger-Kloe,
Strøe Salt i Gruset, at ei Græs skal groe! -
Dog reiser Aanden atter Steen ved Steen,

[...] Read more

poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!

November

'Tredje Reeb ind! - - Op at beslaae Mersseilet! -
Ha, alle Djævle, hvilken Nat! -'

*
Nøgent, øde Sted paa Jyllands Vestkyst.
(Det er Nat og Maaneskin; Skyerne jage hen over det oprørte Hav).

En Skare onde Natur-Aander mødes, de leire sig i Sandet.

Den Første.
Her November har sin Throne,
Hvilken deilig Dandseplads!
Storm og Hav er vort Orchester.
Hør dog, hvilket lystigt Stykke!
Mine Been er Hvirvel-Vinde;
Kom, imens de Andre sladdre
Om de natlige Bedrifter.

Den Anden.
Dette Sted især jeg ynder.
Om en herlig Spas det minder!
See I [rettet fra: i] der det løse Qviksand?
Det er flere Aar nu siden,
Men som nu, just i November,
Kom en lystig Brudeskare;
Klarinet og Violiner
Klang heel lysteligt fra Vognen,
Hvor med Silkebaand om [rettet fra: um] Haaret,
Bruden sad, saa ung og deilig.
Med en Taage jeg dem blænded',
I et Nu de svandt i Sandet.

Den Tredie.
Det er kun i forgaars siden,
Jeg mit Eventyr har prøvet.
Nyligt havde Stormen lagt sig,
Havet hvilte som et Klæde.
Stille laae et Vrag derude,
Alt dets Mandskab længst var borte,
Kun en Mand og tvende Qvinder
Endnu stode der forladte,
Men der laae en Baad paa Dækket,
Stor og bred; de der dem satte.
Manden bortskar [rettet fra: bortskjar] alle Touge,
Undersøgte Alting nøie,
Haabede, naar Vraget sank,
Baaden, frelst fra Dybets Hvirvler,
Let dem bar paa Havets Flade.*
Men eet Toug sig for ham skjulte,
Livet hang ved dette ene.

[...] Read more

poem by Hans Christian Andersen
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!

Juleaftenen (Christmas Eve )

Hvo minnes ikke
et vær, han tror, ei himlen mer kan skikke?
et vær som om hver sjel, fra Kains til den,
Gud sist fordømte,
den jord forbannet, fra helvete rømte,
som fristet dem å svike himmelen?....
Et vær, hvis stemmes
forferdelser ei mere kan forglemmes?
Thi alle tenkte: det må være sendt
for min skyld ene;
orkanens tordner meg kun meg de mene;
min synd er blitt åndene bekjent...
Et vær, hvis styrke
kan lære prest og troende å dyrke
demoner i det element, hvis brak
den gamle høre
fra barnsben kan i sitt bemoste øre
et skyens jordskjelv, luftens dommedag?
Et vær, som rystet
den sterkes hjerte i dets skjul i brystet,
et himmelvær, hvori sitt eget navn
han påropt hørte
av ånder, stormene forbi ham førte,
mens hver en tretopp hylte som en ravn? Men ravnen gjemte
seg selv i klippen, ulven sulten temte,
og reven våget seg ikke ut.
I huset sluktes
hvert lys, og lenkehunden inneluktes....
I slikt vær, da får du bønner, Gud!

I slikt vær - det var en juleaften -
da natt det ble før dagens mål var fullt,
befant en gammel jøde, nær forkommen,
seg midt i Sverigs ørken, Tivedskogen.
Han ventedes til bygden denne side
fra bygdene på hin, for julens skyld,
av pikene med lengsel, thi i skreppen
lå spenner, bånd og alt hva de behøvde
for morgendagen, annen dag og nyttår.
Det gjorde lengselen spent, men ikke bange;
thi ennu hadde "Gamle-Jakob" aldri
dem sviktet noen jul: Han kom så visst
som juleaftenen selv.
"Tyss! var det atter stormen,
som hylte gjennom grenene? Det skrek.
Nu skriker det igjen." Og Gamle-Jakob
fluks stanser lyttende for annen gang.
Nu tier det. Thi stormen øker på,
som fossen drønner over den, der drukner.
Han vandrer atter. "Tyss! igjen en lyd!"

[...] Read more

poem by Henrik Wergeland
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!

Amor Amor

Amor kuuntelee, kun huudat:
Amor kuuntelee tarkkaan
Amor kuuntelee, kun huudat:
Amor kuuntelee tarkkaan...
armollinen on, ja hyv
tai paha suo pahan maan...
Amor on kkisyv!
Amor vie mukanaan!
kalleimpaankin kaupunkiin y on
saapuva yn-ajallaan
aurinkomme lmmn vieden
kuun loisteen tuoden tullessaan
miesven hiukset on hopeaa
ja daamit paljeteissaan sdehtii
lipuu limusiinit teatterille,
jossa vki laiskasti liikehtii...
vaan kun joukosta poissa on yksi
voi suurinkin joukko olla yksin niin
ja niinkuin illan thtitaivasta
viel thtivierasta odoteltiin...
joka saavu ei koko yn,
eik saavu edes kun taas aamu saa:
ja se vki joka odottaa tahtoo
viikkoja saa odottaa.
sill hn on vaiti kulkenut
vaiti ovet avannut, sulkenut: huudahtanut
kun on nhnyt neidon sulovartalon
hn on kaiken nhnyt, mik hyv on
silloin Amor kuuntelee, kun huudat...
sin livahdit ikkunasta
kerrostalon sein kiipeilemn
pyjamasillasi, vanha mies,
sydntalven aikaan synkimpn:
ikkunasi jotenkin lukkiutui,
vaan ei auki ollut rakkaan akkunakaan
sin kiljuit kuulle, pidit pirun tyn
rouva luuli ett sitten tiistaiyn...
..nin ky nytelmiss, joissa
vain kaksin kuutamoa katsellaan,
vaivutaan suloisiin suudelmiin
(tai elimi irti leikataan)
ja taas Amor kuuntelee, kun huudat...
vaan kalleimpaankin liittoon arki
on saapuva arjen-ajallaan:
se sokean huuman herrat
taluttaa vanhainkotiin vaappumaan.
ja me vain arvaamattomalta
alueelta voimme saada asunnon,
ja meitkin varoituksitta viedn...
siis siihen pyri, mik hyv on

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Jykev On Rakkaus (Ville Valo And The Agents)

En tied mik sussa oikein kiinnosti
mut heti mulla silloin kyll vlhti ett emphn pistis
vastaankaan kuljeskelemista ihan kahdestaan
Nyt on styylattu kuukaus niin jykev on rakkaus
Mun kaveritkin kattoo ihan kummissaan
ja miettii varmaan olenko m tosissaan
No enhn m ole pahemmin
muiden kanssa ollut sua ennemmin
Nyt on styylattu kuukaus niin jykev on rakkaus
Muistat kai mit juteltiin kun himaan pin kuljettiin
s kerroit miten sua tympsee jtkt jotka makeilee
M luulen ett m pikkuhiljaa muutuinkin jotain kai m sulta tss
opinkin
kovanaamaa en esit en jos suoraan sanon se toi mulle
helpotuksen
Sen on tehnyt t kuukaus niin jykev on rakkaus
Muistat kai mit juteltiin kun himaan pin kuljettiin
s kerroit miten sua tympsee jtkt jotka makeilee
M luulen ett m pikkuhiljaa muutuinkin jotain kai m sulta tss
opinkin
kovanaamaa en esit en jos suoraan sanon se toi mulle
helpotuksen
Sen on tehnyt t kuukaus niin jykev on rakkaus
Sen on tehnyt t kuukaus niin jykev on rakkaus

song performed by H.I.M.
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Iloisen Kuninkaan Aikataulu

Min olin uskottu mies.
nist ihmeiden aikojen pivist kirjaa pidin
varhaisin aamuin,
myhisin illoin.
kuin varjonaan kuljin,
kirjaten, kuka hopeaan hukutetaan,
kuka juustopataan,
kuka taas kepiniskuihin ja milloin.
parvekkeella illastin kanssaan,
katsellen, kun taivaanrannassa
hohti ihmeellinen valo...
olivatko ne todellakin
revontulia paratiisin
vaiko sittenkin
pkaupungin palo?
joskus iltapivaikaan
kuningas nousee pivn uuteen:
hnet hereille laulaa
hehkuposki-kerubikuoro.
ja pilvet pakenevat,
hn nauttii aamiaisen sngyss
hierojien huomassa,
kunnes onkin jo viinin vuoro...
sen merkeiss piv joutuu yksi,
ja seurue ker tarpeitaan
siirtykseen ulos, jossa
puutarhoissa keijut soittaa
huilujaan, harppujaan:
on bakkanaalit
lehmuston varjoissa...
silloin kuningas ymmrt kansan onnen:
oi onnea jakamatonta, jonka
kuningas kansalleen lahjoittaa
oi onnea kansan, joka saa
kuningastaan rakastaa!
joskus kyllstyessn
juominkeihin, kesken leikin
kuninkaalliset kdet pesee
kultamaljassa, viiniss valellen,
kuivaa ne palvelustytn vahvaan tukkaan,
kun samalla
alla kuninkaan pitelee
pottaa poika alaston, palellen...
.taas kuljeskelee piv yksi,
ja seurue ker tarpeitaan
siirtykseen ulos, jossa
puutarhoissa enkelitkin
keralla keijujen soittavat:
onnen puistossa,
lehmuston varjoissa...

[...] Read more

song performed by YUP
Added by Lucian Velea
Comment! | Vote! | Copy!

Piedra de Sol

La treizième revient...c’est encor la première;
et c’est toujours la seule-ou c’est le seul moment;
car es-tu reine, ô toi, la première ou dernière?
es-tu roi, toi le seul ou le dernier amant?
Gérard de Nerval, Arthèmis
Un sauce de cristal, un chopo de agua,
un alto surtidor que el viento arquea,
un árbol bien plantado mas danzante,
un caminar de río que se curva,
avanza, retrocede, da un rodeo
y llega siempre:
un caminar tranquilo
de estrella o primavera sin premura,
agua que con los párpados cerrados
mana toda la noche profecías,
unánime presencia en oleaje,
ola tras ola hasta cubrirlo todo,
verde soberanía sin ocaso
como el deslumbramiento de las alas
cuando se abren en mitad del cielo,
un caminar entre las espesuras
de los días futuros y el aciago
fulgor de la desdicha como un ave
petrificando el bosque con su canto
y las felicidades inminentes
entre las ramas que se desvanecen,
horas de luz que pican ya los pájaros,
presagios que se escapan de la mano,

una presencia como un canto súbito,
como el viento cantando en el incendio,
una mirada que sostiene en vilo
al mundo con sus mares y sus montes,
cuerpo de luz filtrado por un ágata,
piernas de luz, vientre de luz, bahías,
roca solar, cuerpo color de nube,
color de día rápido que salta,
la hora centellea y tiene cuerpo,
el mundo ya es visible por tu cuerpo,
es transparente por tu transparencia,

voy entre galerías de sonidos,
fluyo entre las presencias resonantes,
voy por las transparencias como un ciego,
un reflejo me borra, nazco en otro,
oh bosque de pilares encantados,
bajo los arcos de la luz penetro
los corredores de un otoño diáfano,

voy por tu cuerpo como por el mundo,

[...] Read more

poem by Octavio Paz
Added by Poetry Lover
Comment! | Vote! | Copy!